Ilmavaivoja yläpäässä

Minulla on jo hetken ollut kovin kummallinen vaiva. Tai no ongelma, pakkomielle, ylitsepääsemätön este. Itse vaivanahan tämä on enemmän kuin tavallinen ja melkein jokaisen yksilön ominaisuus. 

Mä en kykene pieraisemaan Hyvän miehen kuullen. Vaikka tahtoisin, mun pää ei anna lupaa. Mun suolisto ei hellitä. 

Hyvä Mies sanoi että ääneen paukutteleminen olisi osoitus luottamuksesta ja siitä että on tosissaan. Mun mielestähän se on vaan epämukava muistutus ihmisen epämiellyttävästä piirteestä. Tosin onhan tuossa Hyvän miehen toteamuksessa perääkin. Niin, perää juuri.

Sillä jos pystyy olemaan toisen ihmisen seurassa niin kotoisasti että paukun päästäminenkään ei vaivaa, on todennäköisesti kysymyksessä ihminen kenen kanssa voisit viettää loppuelämäsi. Paras ystäväni aikoinaan sanoi, kun kauhistelin ääneen kuinka he voivat silloisen poikaystävän kanssa käydä vessassa/suihkussa samaan aikaan, että sitten kun asuu ja on toisen kanssa niin tiiviisti kun he, rajat häviää tuollaisista asioista. No uskallanpa väittää että ei häviä, ei mun kanssa. 

Uskallan myös väittää että minun tapauksessa tuo tosissaan olemisen todistelu paukuttelemalla ei aivan myöskään pidä paikkaansa. Mä kyllä enemmän kun mielelläni pystyn kuvittelemaan loppuelämäni Hyvän miehen seurassa mutta se paukun päästäminen ei vaan luonnistu.

Joo tais olla varsinainen aivopieru tämä postaus.