Kaikenmaailman hypetyksen uhri
Tällä hetkellähän on päällä sen sortin kokoinen terveellisen elämän, elämäntapamuutoksien, laihdutuksen ja fitness -hömpötyksen hypetys että katselemme tulevaisuudessa taakse päin tätä aikaa maitorahkan ja juttasuperdieettien kultakautena, samanlailla kun nyt muistelemme ihanan kasaria solariumrusketusta ja flashdancemaista aerobic maniaciä.
Itsekin tämän hetkiseen fitnesshömpötykseen mukaan lähteneenä (hiukan ylilyönniksi menneen syömishäiriön merkeissä) onnistuin kuitenkin myös sieltä pois pelastumaan ja oivaltamaan mitä se terveellinen elämä oikeasti merkitsee. Siis minulle. Siis ihmiselle jonka ei tarvitse treenata ja dieetata kuin ammattifitnesskisaaja.
Olen oivaltanut että fyysinen hyvinvointi saadaan hyvällä ja riittävällä ravinnolla. Tähän sisältyy myös satunnainen ”mielenterveysruoka” eli a.k.a. herkuttelu. Tarkoittakoon se kelle mitäkin puputtamista, joillekin sipsipussia, joillekin varsiselleriä. Minulle se tarkoittaa vaikkapa vadelmajätskiä tai valion maustettua läskirahkaa. Yksipuolinen ravinto ja totaali kieltäytyminen tuhoaa ruuansulatuksen, mielen ja sosiaalisen elämän.
Yhteiskunnan hyväksymä syömishäiriö nimeltä ”överiksi mennyt fitness dieettaaminen” yhdistettynä kovaan treenirääkkiin aiheuttaa kokemani ja lukemani perusteella aikamoista haastetta niin mielelle kuin kropallekin. Itsepä sain liian maitotuotteiden puputtamisesta laktoosi-intoleranssin kaltaisen ruuansulatusongelman ja liian proteiinin mässyttämisestä mielettömät kaasu- ja turvotusvaivat.Liian vähäisestä hiilarin syönnistä aiheutin itselleni ainaisen väsymyksen, hyvin hitaan palautumisen ylipäätään mistään(oli kyse sitten lihaskuntotreenistä tai ulkomaan matkasta) ja aivan totaalisen rasvattoman ruokavalion takia hormoonini meni aivan sekaisin aiheuttaen sen että kuukautiset läks, eikä ole takaisin tulleet.
Enkä edes aloita umpimielisen orjallisen ruokavalion vaikutuksista sosiaaliseen elämään. Vaikka nopeasti voin sihahtaa vaikka niistä ainaisen kiusallisista tilanteista kun joudut selittämään tai kestämään kummallisen ruokavaliosta johtuvia kyselyitä. Ja niille joille jo aukesi suu melkein päästäen jtn sammakoita vastapalloon, kyllä, olen sitä mieltä että kukaan ei oikeasti vapaaehtoisuuden merkeissä halua AINA erottua porukasta puputtamalla parsakaalia ja kuivaa kanaa omasta eväsrasiasta vaan siksi että bodyruoka on niiiiiin hyvää ja tästä tulee niiiiiiin hyvä olo. Tai mites tuo mahdottomuus käydä ulkona syömässä ellet pyydä jättämään annoksesta pois, hmmmm… loppupeleissä kaiken muun paitsi lehtisalaatin ja broilerin lihan.
Ja muistutan teitä jotka nyt irvistelette kiukusta, ottakaa huomioon että tämä totuuksien paukuttelu on nyt omistettu sille överiksi menneelle treeni -ja ruokavaliohypetykselle. Juu tarkoitan juuri niitä joiden facebook päivitykset menee about näin: ”Broccoli might get stuck in your teeth, but french fries get stuck in your ass. ” ja heti perään päivänkuntokuvan kanssa ”päivän toka räpylätreeni alla, on niiiiiiiiiiin hyvä olo, puspus!”.
muahahahah :D
Ja muistutus siitä että minä tosiaan vein oman fitness hömpötykseni aivan äärimmilleen jonka johdosta sitä vastaan nyt liputan.
Ja ainahan pitää laittaa eri laatikkoon ihmiset jotka tekevät tuota hullunhommaa ammatikseen. No, Olipa tapaus mikä tahansa, kyllä mä lähtisin kuitenkin haukkumaan terveen naisen kuvaksi ja vartaloksi mielummin tuota ylläolevaa aerobic Fondaa kuin alla olevaa neitosta.
Fyysiseen hyvinvointiin liittyy olennaisesti myös riittävä ja sopiva liikunta. Ei siis liikaa eikä liian vähän. Minun ei tarvitse tähdätä mielikuvitus olympialaisiin mutta ei myöskään muuttua yhdeksi lisätyynyksi sohvalleni. Jos joku päivä ei jumpat maistu siitä ei myös tarvitse rankaista itseäni seuraavana päivänä menemällä kahdelle jumpalle. Ellei se sitten juuri ole sitä mitä juuri silloin haluan ja jaksan!
Hyvällä ja riittävällä ravinnolla, sopivalla ja hyvin ajoitetulla liikunnalla minä jaksan suoriutua päivän töistä ja touhuista väsymättä ja iloisella mielellä sekä niin että mehuja riittää vielä niihin yllättäviin ja ihaniin vapaa-ajan asioihin! Kuten sydäntä sykäyttäviin ihmisiin <3
Henkinen hyvinvointi tarkoittaa minulle tällä hetkellä itsensä kuuntelua, anteeksiantamista ja narun hölläämistä niin kaulan kuin pään ympäriltäkin. Ei ole naistenlehtien eukkojen höpinät itsensä rääkkäämisestä höpöä. Se kannattaa lopettaa heti. Mitä varten elämä pitää juosta läpi kärsien kun toista mahdollisuutta ei tule enää koskaan?
Ei tarvitse kasata koko maailman murheita omille hartioille. Saa olla ailahtelevainen ja poukkaroida puolelta toiselle välillä jos siltä tuntuu.Virheistä opitaan ja tilanteet vaihtuvat, mutta suhtautuminen asioihin ratkaisee.
Onnekseni olen nyt löytänyt seuraani ihmisen jonka läsnäolo tuntuu antavan minulle vihdoin vapauden heittää nahkaruoska pois. Jännä miten siihen tavallaan tarvitsee toisen ihmisen luvan ja kannustuksen ennen kuin suostuu antaa periksi. On tullut tärkeämpää tekemistä ja ajattelemista kuin pakonomainen oman kropan vahdinta ja vaa’alla juokseminen sekä seuraava treeni.
Mä haluaisin näyttää ja tuntea itseni joka ikinen päivä yhtä tyytyväiseltä elämääni ja omaan elintasomassuun kun alla oleva kaveri.
