Kenen osa
Omituista kuinka osat vaihtuu.
Eilen tajusin olevani vihdoin riittävän vahva ja itsevarma seisomaan selkä suorana maailman edessä. Tarvittaessa puolustamassa elämääni niille, jotka yrittävät kyseenalaistaa sen. Aiemmin elämäni koostui pelkästään itseni ja olemassaoloni kyseenalaistamisesta ja analysoinnista. Yritin rakentaa itsestäni sellaisen mitä oletin muiden toivovan. Nielasin maailman ja sen ”totuudet” sellaisenaan, niitä sen enempää pureskelematta. Ihme jos sain ristikseni raastavat ruuansulatusongelmat.Nyt huomaan kyseenalaistavani puolestaan ympärillä olevan maailman ja ihmiset. Parisuhteeni, työni, perhesuhteetni ja yleiset normit. Aukaisin silmät ja vasta nyt uskallan katsoa ilman siristelemättä. Ei maailma ole paha tai väärin. Mutta siinä on pahaa ja väärin. Se on syytä huomata ja muistaa, jotta osaa eksyä oikeille poluille, hyvässä seurassa. Mun osa on olla se vahvempi nyt, maailma olkoon vuorostaan se heikoin lenkki. 