Korvien kautta lämpöä sydänlihakseen
Pääsinpä kokemaan lauantaina suuresti positiivisella tavalla yllättävän ja hyvin energiasoivan reissun Telakalle. Olin kuuntelemassa Bon Jounia Musiikkiin hukkumis -festivaaleilla ja voih kuinka ihastuinkaan tähän musiikkiin!
Musiikki valu lämpönä suoraan korvakäytäviä pitkin sydämeeni. Se otti tehtävän toimia, jo tovin vapaana olleella paikalla, tahdistimena pitkää, pimeää syksyä ja talvea varten. Sydämeni joka on epäjohdonmukaisesti, joskin kuitenkin varmasti ja sinnikkäästi, pamppaillut epärytmejään, sai nyt avun toimia taas tasaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Elämänrakkauden lämpö valahti ihmiskehoni ytimeen korvien kautta.
Voi niitä tunteita, ajatuksia ja energiaa joita tästä musiikista vapautui ja singahti suoraan kehooni. Tämä toi todellista inspiraatiota ja voimaa syksyyni. Tuntuu kun pää olisi yhtäkkiä ladattu kauniilla ja hyvillä ideoilla elämästä. Kaikkein tärkeimpänä, se luottamus että elämä kantaa työnsi jalkansa taas oven välistä ja on tulossa sisään.
Oli hyvin yllättää mulle kuinka musiikki voikaan toimia näin, kuinka se voi tuoda noin suuren vaikutuksen ihmiseen.
Mä ehdin ajatella kaikenlaista sen aikana kun sain nauttia tästä ihanasta uudesta olotilasta. Syksyä, elämää, joulua, ystäviä, tulevaisuutta ja omaa tämän hetkistä elämäntilannettani. Sitä onnea ja vapautta mikä mulla on kokoajan käsissäni mutta josta muistan ja huomaan nauttia vain hyvin harvoin. Sitä on todennut kasvaneensa monta senttiä henkisesti jo pelkästään tämän syksyn aikana, ja jos ajattelee asiaa kokonaisvaltaisemmin koko viime vuoden osalta, saan olla hyvin ylpeä ja tyytyväinen mitä olen jättänyt taakseni ja löytänyt matkalla sieltä pois. Ei ole yhtään yliarvostettua tuo aikuiseksi ja henkisen kasvun puheporinat!
Päällimmäisenä mulla kuitenkin oli ajatus itse soittavasta artistista. Ihminen joka noin tunteella ja intohimolla, todennäköisesti hyvin omistautuneesti, luo ja jakaa musiikkiaan, ei voi olla onneton. Kun ihmisellä on jokin tai joku joka kantaa sitä päivästä toiseen, ei petä vaikka välillä kahlataankin suossa, mutta antaa aina kuitenkin sen varmuuden ja tiedon miksi se asia on ihmisen elämässä ja sinne alunperin tullutkaan. Mulla itselläni elämässäni näitä elementtejä on useita ja ne ovat pienempiä ja joskus hyvinkin hauraita, mutta ne saa mut hyvin jaksamaan tassuttelua eteenpäin.
Sunnuntaiaamuna vietin viikon parhaimman kävelylenkin Bon Jounin seurassa Pyynikillä.