Kun en ole enää Nuori ja Kaunis
Kauneus on katoavaista. Ihminen vanhenee, kuihtuu ja hohto hälvenee. Tämän faktan oivalsivat ihmiset jo kauan sitten. Kaikkihan ei tämän faktan alle suostu taipumaan, joten osa päättää päivänsä vielä silloin kun ovat vielä nuoria ja kauniita, ja osa lähtee taistelemaan jo ennalta hävittyä battlea vanhenemista vastaan. Yks mun lemppari sotureista tän saralta on Hunter Tylo.
Mitäänhän et saa mukaan täältä lopulliseen puumökkiin mullan alle ja pahimmassa tapauksessa hankiessasi kaikkea sitä mitä et voi edes pitää, harhauttaa se sinut siitä olennaisesta, elämisestä, täällä ja nyt.
Miksi sitten nykyään kuitenkin tavoitellaan ikuista kauneutta ja täydellisyyttä? Onko se niin tärkeä että hautakivessä lukee että tässä makaa nainen jolla oli parhaimmat vatsalihakset tai vaaleimmat hiuslisäkkeet. Valitettavasti hetken mä olin sitä mieltä. Mun oli (liian pitkän) hetken tärkeämpää olla liian laiha kun ystävällinen mun läheisille. Mulle oli hetken tärkeämpää suorittaa treenit kun sopia treffejä ja lähteä kavereiden kanssa ulos.
Itse ihannoin kauan, ja toisinaan ikävä kyllä vieläkin, liian paljon fitnessurheilijoiden kehonkuvaa ja elämäntapaa. Se omistautuminen koko hömpötykselle kokonaisuudessaan on niin koukuttavaa ja innostavaa! Tällä hetkellä minun mielestäni asia enää aiheuttaa vaan suurta ihmetystä ja kummastusta. Siis itseni kohdalla. MiksiMiksi ja Miksi? Miksi treenata itsensä muistuttamaan kuivaa ja auringossa palanutta oravan nahkaa tai vaaterekissä roikkuvaa henkaria? Mitä ja ketä varten? Onko elämästä nauttiminen ja tavallinen elämä niin tissiposkien hommaa nykyään?
Mä en enää keksi tähän tarpeeksi vakuuttaavaa syytä, omalle kohdalleni. Aiemmin kuvittelin että mua olisi helpompi rakastaa tai mussa olisi enemmän rakastettavaa jos tekisin kaiken täydellisesti tai näyttäisin täydelliseltä. Kuitenkin mä tiesin kokoajan että mä en voisi, tai edes haluaisi ,näyttää siltä koko(loppu) elämääni. Mahdoton ajatus tai tehtävä.
Mun on kelvattava näin, ihan itsenäni. Tärkeimpinä ominaisuuksina ne mitä on mun sisällä ja sydämessä. Sillon ei tarvitse miettiä rakastetaanko mua vielä sillonkin kun en ole enää Nuori ja Kaunis.
Sunnuntain konserttia odotellessa.