Liityin lahkoon

Mistä tietää siirtyneensä niiden huippu ällöttävien ja sekopäisten ihmisten joukkoon, nimeltä vastarakastuneet alkuhuumassaan? Siis sen joukkion, joiden pää on pilvissä ja jalatkin näyttävät kulkevan ainakin 20 cm maanpinnan yläpuolella. Joukkion, jonka lempiharrastuksia on toistensa selkään piirtely ja yhdessä kaupassa käyminen ja joiden tunnarina tuntuu soivan repeatilla Bon Jovin Always.

Sillä siirtyminenhän ei tapahtu tietoisesti tai niin että yksilö itse huomaisi siirtymäriitin olevan käynnissä. ”Jaha se on menoa nyt, takki käänty ja kaikki pessimismi ja kyynisyys jääkööt (ainakin hetkelliseksi) yksinään ruikuttamaan Ben&Jerry´s pikarit kainalossaan, muiden ’ooo niin itsenäisten mutta onnellisten’, sinkkujen kanssa.”

Ei. Se tapahtuu salakavalasti ja ikäänkuin ei tapahtuisikaan.Yhtäkkiä huomaat olevasi keskellä rakkauden hurjaa messua tai suviseuroja, ja ulospääsysi on blokattu kallioiden kokoisin järjestysmiehin. Ei sillä, et sieltä enää pois haluaisikaan vaikka järki yrittäisikin muuta huutaa.

Minä huomasin liittyneeni ko. lahkoon seuraavista seikoista:

• Siitä kun parasta sunnuntai ajanvietettä näyttää olevan pussaileminen saunakamarissa kuin teinit salassa konsanaan, sekä vastapäisen rantaviivan tuijotteleminen onnellisen typerän näköisenä kun aallot lyö ja kolisee varpaiden päihin. 
• Siitä kun autossa kumpikin kilpaa keksii laittaa Spotifysta soimaan entistä siirappisempia rakkauslauluja, kuten Mikko Von Hetrzenin Romanssi, Samuli Edelmannin Se viimeinen, Mikki Kausteen Onnellinen tai Popedan Vaisto vaatii toimimaan. Yök, meinas pirjot, yrjöt, jormat sekä muut pirkot lentää itseltäkin siinä (rakkauden yli-) nopeudessa. 
• Siitä kun maanantaiaamun facebook postaus menee näin:

Muumimietteitä Maanantaihin ♥ 
”Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, 
etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi.”
– Muumipappa

• Siitä kun yhä useammin löydän itseni keskeltä iltamaa jossa on vain pariskuntia tai ainakin suunnittelemasta sellaista
• Siitä kun Afrikan tähden ja Unon pelaaminen sängyssä kaksin arki-iltana on hirrrrveen hauskaa. WTF
• Siitä kun kuulumisia kysellään jo ”meiltä” eikä vain ”minulta”
• Niih ja siitä kun kerron kuulumiseni monikossa sen yksikön sijaan.
• Siitä kun molemmat hokee ”mä tykkään susta ihan hirveesti” -mantraa päivän aikana niin monta kertaa että vähemmästäkin luulisi jo menettävän merkityksensä. Vaan kun ei kuitenkaan, sama ralli jatkuu seuraavanakin päivänä. 

• Siitä kun niinä harvoina päivinä kun en nää Hyvää Miestä, kirjottelen puhelimen muistion täyteen typeriä sanoja rakkaudesta ja siitä kuinka onnellinen olen nyt

• Ja lopuksi se huolestuttavin seikka: Siitä kun toisen pierut ei ole enää ällöttäviä vaan muuttuu lähes ilonkaasun vertaiseksi elementiksi.

”Tätäkö se onni on” –kysyi Hyvä Mies sunnuntaiaamuna heti herättyään kietoutuneena Pieneen Tyttöön.

”Joo, tätä se on” –vastasi Pieni Tyttö. 

Kyllä olen menetetty tapaus.