Love life, it’s delicious.
Luomu maapähkinävoita. Mmmmm… Tunnen jo oravan hampaiden kasvavan.
Minusta on tullut ruuan kanssa leikkijä. Ruokahifistelijä joka miettii, suunnittelee, herkuttelee, iloitsee ja itkee, jos suuhun joutuu jotain epäonnistunutta. Käytän melkoisesti rahaa uutuustuotteisiin, super -ja hyvinvointiruokiin ja niiden valmistustarvikkeisiin. Ja aikaa siihen kun mietin mitä syön, koska syön ja miten syön. Uusien ruokapaikkojen ja kahviloiden testaus on mielihommaani.
Mutta tämä kaikki onneksi nykyään hyvässä hengessä ja harrastustarkoituksessa. Ei enää laihduttaakseni tai siksi että hallitsisin sillä itseäni.
Ja joskus ei ajatella ollenkaan.
Siinä mielessä kummallista tämä innostus kun muistelee kuinka kohtelin tätä ihmisen parasta ystävää, ruokaa, vielä muutama vuosi sitten.
Kuin pahinta vihollista, pakollista pahaa ja syypäätä siihen että minuun joutui yhtään kaloria. Parempihan ois ollut ihan ilman. NOT.
En tiedä johtuuko se nyt joka kanavalta tursuavista ruokaohjelmista vai aidosta innostuksesta, mutta olen vakavissani miettinyt leipurin tai kokin uraa.
Tämän hetkinen urani on ollut taputtelu vaiheessa jo hetken aikaa ja nyt odotan vain hetkeä tehdä seuraava muuvi uutta suuntaa kohti.
Elintarvikealan ammattilaisen työhän on ihan erilaista kun kotileipurin sunnuntaihetket tai aamupalan kanssa kikkailut mutta otettuani selvää tästä alasta paremmin olen yhä innostunut. Työssä käytetään loppujen lopuksi paljon koneita ja valmiita juttuja, eikä ole lähelläkään mitään yhden kakun koristeiden kanssa askartelua koko päivää. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että haluan tehdä käsilläni työtä jossa näen tuloksen ja jos mahdollista niin käyttää myös vähän luovuutta ja taiteenlahjojani.
Yksi leipurin/kokin olennainen piirre minusta silti vielä puuttuu. Maistamisen taito. Ja tämä koskee vain perinteisen ruuanlaiton ja leipomisen tuotoksia. Superfoodit sun muut bodyruuat kyllä osuu ja uppoo. Maistan siis todella harvoin tuotoksiani. Tuotettahan pitäisi maistella jo valmistettaessa, ja ihan viimestään valmiina mutta melkein 90 % tuotoksistani menee Hyvän Miehen nenän alle ja hän antaa tuomion. Ja Hyvän miehen makuaisti herkkuasioissa on yksi luotettavimmista.
Minä arvioin hajun ja ulkonäön perustella, hölmöä eikö!
Tosin poikkeuksiakin löytyy, siinä tilanteessa kun tuotos on niin herkullisen oloinen ja näköinen että jopa minä himoitsen sitä. Kuten The Runebergin torttu.
Te kokeneet alan ammattilaiset kertokaa minulle kokemuksia alalta. Onko se palkitsevaa, raskasta, minkälaista? Riittääkö siihen että pää ja kädet toimii ja omaa kädentaidon lahjoja?
Ja jos joku ei jostakin kumman syystä osaa koota aamupalaa omin avuin, yllä on kuvasarja, lempiaiheestani päivän aloitus, uusavuttomien tueksi.