Miksi mä olen aina laittamassa lusikat jakoon?

Kun tulee riita, ylitsepääsemätön kriisi ja tunnetila jota en pysty käsittelemään kuin aikuiset, mä alan aina heitteleen lusikoita matkalaukkuun. Miksi?

• on elintärkeää olla ekana se lähtijä, ollaan tässä nyt lähdössä tai ei, halusin sitä oikeasti tai en,  niin mä oon ainakin se eka
• kun mä en keksi enää mitään muuta keinoa jolla saan Hyvän miehen huomion ja kuuntelemaan mua
• kun tulee hetki jolloin tajuat kuinka paljon helpompaa ja stressittömämpää elämä olisi jos eläisi sitä sinkkuna ja saisi omistaa kaiken ajan ja ajatuksen vain omaan elämään
• ja kun pääsen edellisen ajatuksen loppuun huomaan että hyi helvetti kuinka itsekäs mä olen ja totean että nyt viimeistään on parempi laittaa lusikat laukkuun ja antaa toiselle mahdollisuus saada normaali tyttöystävä

Ja sitten kun nämä ajatukset on käyty läpi, lähdetty ovet paukkuen, huudettu täyttä kurkkua kiukkua oman yksiön keittiön lattialla, palattu takaisin, kiukuteltu jälkikiukkua loppupäivä, tehty kehityssuunnitelma väärinkäsityksiä varten ja vihdoin sovittu, niin sitä herää maanantai aamuna taas autauaan vapaana ylläolevista lähdön ajatuksista ja tunteista.

”Pienuuttani minä kompensoin ilkeydellä” -Pikku Myy 

Ens kerralla mä kyllä hillitsen tunteeni ja käsittelen asiat niin kuin aikuiset tekee. As if.