Mulla ei oo enää mitään järkevää sanottavaa, mutta hei, kato kuvat!

Mä aloitin mun blogin heinäkuussa 2012 osana syömishäiriöstä parantumisprosessiani. Ajatuksena oli että äitini, ystäväni ja kohtalotoverit voisivat lukea siitä, miltä se nyky-hyvinvointiyhteiskunnan nuorten naisten vitsaus nimeltä anoreksia tuntuu sitä sairastavalta. Silloin mulla oli paljon sanottavaa, paljon käsiteltävää. Määrittelemätön määrä kirjaimiksi muuttuvaa oksennusta.

Nykyään olen kai niin onnellinen ja tasapainoinen tasapainoisempi että tämän päiväkirjan sivut täyttyvät enää harrastus ja vapaa-ajan kuvista sekä satunnaisista vuodatuksista parisuhteeseen tai yhteiskunnan vinouksiin liittyen.

No haittaaks se? Ei. Olen ihan mielelläni tällä hetkellä onnellisesti sanaton. Ehkä tulee taas aika kun menee huonosti niin vuodatuksen padot aukenevat.

Sitä odotellessa, kattellaans vähä kuvia. 

 

Kevättä lasissa, lautasella ja jaloissa

Vihersmoothie. Toimi. 

Energiasoiva smoothie. Ei mikään viis kautta vitonen.

 

Vähän Innocenttia ja PBtä. 

 

Soijajugurttia, kookosmaitoa, raakakaakaojauhetta ja tilkkanen makeutusnestettä. 

 

Minä myöhäisherännäinen.

Ostin ensimmäiset converseni vasta nyt. Tennareita on kyl monia mutta näitä tiettyjä vasta tämä yksi pari. Olen valmis kevät asfaltti!

Mulla taisi olla kivaa vloppuna. Ääni lähti näkemiin.

 

Ja loppuun söpöydet sun muut muumit

Veljen uusi perheenjäsen. Mave enkkoja 12 viikkosena, oikein. I like this kitten.