Onneksi väsymys on ohimenevää

Olipas väsynyt alkuviikko. No johan sitä painettiinkin monta viikkoa taas niin kovaa vauhtia ja hyvillä energioilla, että en malttanut pysähtyä ollenkaan. 

Joten nyt se tuli ihan aiheesta, se kosto lepäämättömydestä. 

Lihakset olivat kipeet vaikka kahteen päivään en ollut treenaillut mitään. Selkä tuntui siltä kun joku olisi istunut kokoajan hartioillani. Särki päätä ja oli paha olo. Mieli teki treenamaan mutta koska kroppa oli ihan tyhjä, ajatuskin painojen nostelusta huimasi. Viikonlopun parisuhdeväännöt oli vienyt viimeisetkin mehut joten mielikin oli vielä vähän toipilas. Ja mikä perkele siinäkin vielä että juuri silloin se aurinkokin oli pilvessä. 

Kyllä taas otti pattiin. Kun ymmärtäisi levätä ajoissa, niin ei tulisi tuollaista ärsyttävää pysähdystä kuin seinään. Kuinkahan monta kertaa tuon tarvii tapahtua ennen kuin ymmärrän sen todella. No. Ei auta itku markkinoilla, oli keksittävä muuta tekemistä kuin treenaaminen. 

Voimien palaamista odotellessa, leipasin arkipäivän terveysherkkukakun. Keksin uuden paremman vaihtoehdon perus juustokakku-keksipohjalle. Itsetehty mysli-kookosöljypohja. Toimii valtavan hyvin jos tykkää vähemmän sokerisista mauista.

Kävin tuunaamassa vanhempieni luona uudet Jeansy pantisit parempaan muotoo. Siis pienemmiksi. Hmmm, Ensin ostan löysät housut ja sitten käyn kaventamassa ne kaposemmiksi?

Harrastin mielipuuhaani, kuljeskelin ympäri ruokakauppaa ajan kanssa ja tein uusia ja herkkullisia löytöjä! Mantelivoi on mielestäni 1000 vielä parempaa kuin maapähkinävoi!! Ja riisikakutkin maistuu ihan takuulla paremmilta koska ne ovat mini koossa ja vaaleanpunaisessa Hello Kitty pakkauksessa.

Tänä aamuna tunsin että olisi lupa jo lähteä huhkimaan. Heitin siis Niket jalkaan ja lähdin aamuhölkälle.

Ensimmäiset minuutit meni silmät ummessa aamun hämärissä ei niin reippaasti, mutta kyllä se vaan hyvin pyöräytti taas päivän käyntiin! 

Ja tästä edetään maltilla, eikös niin.