Onni on olla toisen lähellä

 

Silloin kun keräilen illalla väsyneenä koko menneen viikon tiskit pöydiltä ja vaatteet lattialta, miehen ollessa keskenään asunnon herrana…. Muistan että on onni olla toisen lähellä.

Silloin kun tuntuu että me ollaan kuin kaksi avaruusoliota eri universumeista ja ymmärretään toistemme kieltä yhtä paljon kun talitintti ymmärtää kissan maukumista…Muistan että on onni olla toisen lähellä.

Silloin kun en voi ymmärtää, saati hyväksyä toisen käytöstä koska se on eri kuin mitä itse ajattelen tai teen… Muistan että on onni olla toisen lähellä.

Silloin kun tuntuu että roudan röuhimä kohta asfaltista ei lopu ikinä, katson taakseni ja huomaan kuinka pitkän matkan olen jo kulkenut ja kuinka edessäni näkyy jo sileämpi tie.

On se avio-tai avopuoliso, äiti tai sisarus, paras ystävä tai työkaveri.

Muistan että vaikka välillä ärsyttää ja harmistuttaa luvattoman paljon, en silti todennäköisesti haluaisi olla ilman häntä. 

 

”Siis ai että mua ärsyttää ku sä tuut mun puolelle aina unissas ja litistät mut tänne. Nii ja se ku sä raaputat sun ihoo ja päätä kokoajan, mä herään siihen kokoajan.”

”Hmmmm”

”Joo ja sit yks mikä ärsyttää mua kans, ku sä nukut sillee et sun käsi roikkuu pään yli ja koskee mun hiuksia ja kutittaa päätä.”

”No mietipäs jos tätä kättä ei ois tässä sit ollenkaan”

”Niih totta, no anna sen käden sit olla, ehkä mä kestän sen. Ehkä mä jopa rupeen tykkään siitä”