Mä taidan elää mun unelmaa

… mutta mä liian harvoin muistan ja tiedostan sen. Liian useasti sitä keskittyy aina vaan tavoittelemaan jotain lisää ja enemmän. Tosiasiassa mulla on kaikki mitä olen halunnut ja tarvitsen just nyt ja tässä.

Ihminen kuitenkin jo luonnostaa muodostaa itselleen haluamansa luontoisen elämän ja arjen, jos siihen ei vain ole mitään ulkopuolelta tai perustavanlaatuisia esteitä kuten (ei toivottu) työttömyys tai syntymästä lähtien ollut vakava sairaus.

Mutta me muut, terveet, järkevät ihmiset joilla on varaa valita, valitsee kuitenkin lähtökohtaisesti oman mielen mukaan.

Valinnathan voivat kyllä olla vääriä tai väliaikaisesti huonoja. Kuten syömishäiriö, huono parisuhde, yksinäisyys. Mutta mun mielestä, nämäkin voivat juuri sillä hetkellä tuntua oikealta ja hyvältä valinnalta. Tilanteelta jossa ollaan hetki jotta siirtyminen seuraavaan onnistuu.

Kaikki asiat jotka mulle on tapahtunut on tapahtunut syystä ja mä olen oppinut. Ja näistä asioista mä olen kiitollinen tänää.

metsa.jpg

Mä saan tehdä työtä ja asua miten/missä haluan.

Mä saan harrastaa liikuntaa ja käsitöitä. Sekä syödä miten haluan.

likkojen.jpg

ruoka.jpg

snack.jpg

Mä saan olla ystävien ja perheen ympäröimänä jotka tuo mulle iloa ja voimaa.

Ja nyt ehkä tärkeimpänä, mä saan olla miehen (kauan kadoksissa olleen tuntemattoman sotilaan) kanssa ja rakastaa.

mina.jpg

aamu.jpg

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Synttäripöytä

Jos saisin nyt päättää mikä minusta tulisi isona, ja siihen ei tarvitsisi vaikuttaa työllistymismahdollisuudet sun muut yhteiskunnan keksimät tylsät syyt miksi se ei olisi järkevää, minusta tulisi Juhlien järjestäjä.

Ai mikäkö? No se joka järkkää, miettii, siivoaa, koristelee, kutsuu, suunnittelee ja leipoo. Ja nauttii siitä niin maan mahdottomasti.

Tokihan voisin sellaiseksi nytkin ryhtyä mutta se vaatisi hyvin paljon työtä, koulutusta ja onnea että pääsisin asemaan jossa siitä leipä irtoaisi ilman kyyneleitä. Harvahan kuitenkaan tässä maassa pystyy, ainakaan tässä taloustilanteessa, elättämään itsensä suunnittelemalla muiden juhlia.

Iloinen faktaon  kuitenkin se että on olemassa niitä omia juhlia joissa voi toteuttaa itseään. Ja jos totta puhutaan, koko päivä keittiössä, imuri ja pölyrätti kädessä, illalla olen ihan onnellinen että en olekaan enää huomenna se Juhlien järjestäjä ja voin vaan leppoisasti kävellä oman työpöytäni ääreen tuijottelemaan näyttöä.

Tosin yhden lepopäivän jälkeen into on taas ylitse tursuavaa ja sormet syhyää jo takaisin järkkäilemään.

Ensimmäiset kenraaliharjoitukset omien ja (ehkä tulevien) appivanhempien kanssa hoidettu pois alta, todellinen kinkeripäivä on tulevana lauantaina.

vuoka.jpg

Omat lahjat itselleni, Muumimamman kakkulapio ja piirakkavuoka.

vaasi_2.jpg

Muumipapan hattu sai täytettä Tammelan torilta noudetuista tuoreista kukista.

poyta_2.jpg

Pizzaa, piirakkaa, suklaata, kakkua ja kahvia.

piirakka_1.jpg

Feta-pinaattipiirakka, ruisperunapohjalla. Todellinen ylläri oli pikkuhiljaa paljastuva Muumimamma vuuan pohjalla.

kakku_1.jpg

Persikka-mansikka juustokakku. Ja tästä opimme: juustokakku löystyy huikeessa helteessä ja Muumimamman kakkulapio oli melko tylsä teräinen.

lahjat_1.jpg

Presents for me! Lisää Muumiastiastoa seuraavaan juhlakattaukseen <3

Koti Ruoka ja juoma Sisustus DIY