Liikunnallisia ajatuksia kumpuaa tänään.

Päätin jo viime viikon lopuilla että ens treeniviikko on erinlainen. Päätin itseni kanssa että tämä viikko on enemmän aerobinen, enkä koske levypainoihin ollenkaan. Kahvakuula on sallittu. Mä lasken kevyellä kuulalla tehdyt treenit vielä aerobisiksi kun eihän siinä nyt kovin patti kasva, mutta syke kylläkin. Sainkin toissapäivänä tehtyä melkoisen tehokkaan kahvakuulatreenin joka tuntuu vielä tänäänkin kropassa. Muuten viikkoon onkin kuulunut ja kuuluu vielä hölkkää, kävelyä, tabataa, porrastreeniä ja kuntopiiriä.

Ennen liikunta oli mulle pakonomaista ja suurin motivaattori oli laihtuminen entisestään. Se oli joku itsekidutuksen kieroutunut ruoskakäsi joka ei päästänyt irti.

Tosin ei se pelkästään ruoskan alla juoksemista ollut. Noina aikoina mä opin nauttimaan liikunnasta ja se toimikin hyvänä pahanolon ulospääsy kanavana. Jos jotakin hyvää pitää löytää siitä hommasta on se että säännöllinen liikunta taisi tulla jäädäkseen. Perustarpeeksi nääs. Se kohtuuden, levon ja ravinnon merkitys vain pitää muistaa. Niin ja se tärkein, muu elämä.

”En mä ny ku tänää ois jalka-rintapäivä.” ”Juu katotaan jos mä jaksan vielä lenkin jälkeen.” ”En mä kyl usko ku viikonlopuks ois noita jumppia taas niin kivasti.”

Nyt kun näistä ajatuksista ja toimintatavoista on tultu kauas, voin nauttia liikunnasta sinä itsenään ilman että sillä on muita tavoitteita kun hyvä olo- ja mieli. Niin ja kyllä mä skippaan kavereiden näkemisiä vieläkin sillä syyllä että lähen treenaan mutta se johtuu nykyään yleensä siitä että tarviin kiireen keskellä omaa aikaa ja sitähän lenkkipolulta löytyy.

Mites toi treenikäsiselfie

Huomasin äskettäin että liikuntamääriä en oikeastaan ole vähentänyt olennaisesti siitä kun se vielä oli ongelma mutta niiden kesto ja laatu on saanut järjen rajat. Lisäksi suhtauminen liikuntaan on muuttunut ja liikunnan laatu on parantunut jaksamisen ja lisääntyneen energian johdosta. Niin ja nykyään pystyn skippaan treenejä ihan vaan tehdäkseni jotain muuta.Kuten käydäkseni solkussa, tai kakkukahvilla tai vaan ollakseni selkä kiinni sohvassa.

Aiemmin harrastin paljon aerobista. Juoksin, hölkkäsin, tein porrastreenejä ja jumppasin. No, niitä lajeja missä läski lähti. Kun tajusinkin että haluan lihaa (en siis missään nimessä läskiä) luitteni ympärille alotin tekemään enemmän punttitreenejä. No niillä ravintomäärillä mitä söin ei kasva kyllä patti eikä herne joten waste of time siinä suhteessa. Kun päästiin siihen nykyiseen moodiin että teen mitä ja miltä tuntuu, mitä tekee mielen hyväksi just silloin, on mun liikunta ollut pääasiassa vieläkin punttia, lenkkiä, kävelyitä, venyttelyjä ja muita kuntopiirejä ymsymsyms. Ja tää tuntuu hyvältä, ei tiukkaa ohjelmaa, ei pakottaavaa tarvetta. Monipuolista, virkistävää ja joustavaa.

Hiljattain mieleeni on noussut takaisin vanha/uusi motivaattori ajatus liikuntaan liittyen. Ihmettelen vain missä se on nämä muutamat vuodet ollut eksyneenä! Muille itsestään selvyys, se ainoa oikea ja järkevä motivaattori liikuntaan eli parempi kunto. Aiemminhan mulle oli yks paskan hailee onko mulla hyväkunto kunhan luut törröttää.

Jotta haluaa nostaa kuntoa pitää kuntoilla. Mutta pitää myös levätä ja palautua. Oletteko kuulleet superkompensaatiosta. Metka juttu ja niin totta. Lisää täältä. Niin ja jotta mielenkiinto sekä intohimo hommaan säilyy, pitää tehdä välillä jotain muuta, unohtaa tavoitteet ja nauttia elämästä.

Ja koemaistella spontaanisti pääsiäismakeisia. Eilen todistin itselleni että pystyn spontaanisti suunnittelematta pitämään karkkipäivän keskellä viikkoa. Ja mikä tärkeintä se ei sotkenut elämääni, päätäni tai viikonloppua mitenkään. Sain ystävältäni lahjaksi Muumi pääsiäismunan (mun heikkoutta Muumit käytettiin hyväksi) ja siitä innostuneena lähti kaupasta mukaan muutakin muumimakeista.  Kas niin, kaksi muumimunaa ja kaksi muumilakupatukka sujahti helposti. Ja pikkusen vielä Lindtin pikkupikkusuklaamunia jonon jatkeeksi.

Näitä joutuu ostaan ehkä lisääkin, ja ihan vaan noiden hahmojen takia.

Torstaina oltiin Pyynikin portailla jo klo 06:00

Ja se pointti kai mitä mä tässä yritin ajaa takaa on se että liikkukaa ihmiset liikkukaa, mutta oikeista syistä ja järkevällä tavalla. Kroppa on sitä varten että sitä käytetään niin liikkumiseen, lepoon kun karkin syöntiinkin!