Jokaisessa ihmisessä  miehessä on vikansa. Hyvän miehen vian selviäminen vei noin vuoden mutta tulipahan senkin edestä. 

Kaverilla on ongelma. Ongelma rahan kanssa. Rauhanturvaaja tehtävien jälkeen rahaa oli liikaakin ja kun ne käytettiin loppuun eikä osattu luopua elämäntyylistä, sitä on eletty iloisesti velaksi. Niin että ulosotossa on tuhansia, visalasku muutamia tuhansia, laskuja sekä perinnässä että perintään menossa. 

Kun asia selvisi Hyvän miehen vanhemmat ottivat lainan ja maksoivat ulosoton velat pois. Nyt Hyvä mies lyhentää lainaa vanhemmilleen. Voi sitä katumuksen ja koiranpentuilmeiden määrää.

Vaan kun kaikki piti olla jo selvillä ja hyvän suunnitelman sisällä, lisää laskuja alkoi tippumaan luukusta. Ja kun mies ei kestä ahdistusta jota asia aiheuttaa, hän heittää maksuvaatimukset ja perintäkirjeet ROSKIIN. Ja tunnustuksen saa vasta kun sitoo tuoliin, osoittelee lampulla silmiin ja kurpitsasiemen kuurilla.

Ja samaan aikaan kun velkaa on ja tulee lisää, mies pelaa rahansa kaiken maailman PAFfeihin, pöffeihin ja Rayn rahapeleihin. Sähköt on jo kerran katkaistu sekä puhelin suljettu kun ei laskujen maksaminen maistunut vielä maksuvaatimusten, varoitusten yms. jälkeen.

Tän kaltainen käyttäytyminen ei mene ymmärrykseeni. Selkeesti kyseessä on vakavamman laatuinen ongelma kun hän ei osaa selittää toimintaansa järjellä tai millään muullakaan. 

Mutta kuinkas päin tässä olisi kun kaveri työntää päänsä suohon eikä suostu sitä sieltä nostamaan vaikka kuinka minä ja hänen vanhempansa hartioista vedettäisiin. 

Raha on vain rahaa, ja niin kauan kuin sitä on sen verran että ei tarvitse sen perään itkeä, mun puolesta sitä ei tarvitse ajatella tai olla sen enempää. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että liika raha tuo ongelmia. Varsinkin niille jotka ei pysty rahaa käsittelemään järkevästi.

Mutta jos miehen talouden hoitaminen muistuttaa viisi vuotiaan ruokailuhetkeä kesken huviretken Hoplopissa, niin minkälainen meidän yhteinen tulevaisuus on? Tuleeko musta ikuinen tarkan markan vartija ja talousneuvoja. Vai lähteekö joku kaunis päivä muutaman vuoden yhdessä elon jälkeen matto alta kun ulosottomiehet tulevat hakemaan meidän irtaimistoa myytäväksi. 

Siihen en kyllä ala. Ja sen jo ilmoitin. Yhteenmuutto ei tapahdu näissä olosuhteissa vielä pitkään aikaan. 

Mutta ongelmahan ei ole raha itsessään. Vaan joku muu syy joka kulminoituu tähän rahan käyttöön. Machomiehet ovat tunnetusti ylpeitä ja heillä on ”kyl mä hoidan (vaikka sitten pikavipeillä)” asenteen eikä siitä luovu vaikka tili olisi kuinka paljon pakkasella. Hyvällä miehellä olen huomannut olevan joku vastenmielisyys laskujen maksamista kohtaan. Kerran istuin vieressä ja sormella osoitin laskupinoa ja vahdin että viitenrot tulee oikein näpyteltyä mutta voi sitä kiemurtelun määrää siinä penkissä. Kuin olisin asettanu koiranpaska lautasen eteen ja sanonut että syö. 

Hyvä mies tykkää pantata rahojaan tilillään ja jättää laskut odotteleen parempaa hetkeä. Syytä panttaukseen en osaa varmaksi sanoa mutta se on joko turvallisuuden tunne siitä tiedosta että siellä tilillä sitä rahaa on tai sitten hän viivyttelee maksamista sillä verukkeella että jos nyt kumminkin ilmaantuu jotakin mukavampaa niin on sitten mistä ottaa. Vaikka kaverin polttari viikonloppu Saimaalla. Tai risteily. Tai uuden kengät. Tai mitä tahansa mutta ei sitä puhelinlaskua.

Tällainen käyttäyminenhän kertoo myös ihmisen vastuunottokyvystä. Tai kyvystä hoitaa epämiellyttäviä asioita elämässä. Rajojen asettamisesta ja ennen kaikkea oman elämän hallinnasta. Näitä neljää seikkaa Hyvä mies hallitsee hyvin huonosti, jopa olemattomasti.

Ja jos ja kun näin on näppylät, lastenhankinta ei voisi tulla kysymykseenkään. Sillä perheen pienten lasten lisäksi en suostuisi holhoamaan yhtä täysi-ikäistä. 

”Muistatko kun ostin sulle sen Guessin ison laukun ja rahapussin synttärilahjaks”

”Joo tietty”

”No mä silloin en laittanut siihen ainoastaan paljon rahaa, vaan mä laitoin mun kaikki rahat”

No voi kiitos.