Jokainen vertailee. Puntaroi ja mittailee asioiden hyviä ja huonoja puolia. Hurjimmat tekee niitä kuuluisia miinus ja plus listoja.

Jokainen jolla on exä ja nyxä on myöskin varmaan joskus harrastanut näiden kahden vertailua keskenään. Onkohan joku joskus tehnyt näistä myös sellaista yhteistä miinus ja plus kaaviota? Prosenttiluvut, selitteet ja kaikki. 

Mutta kuinka paljon sitä vertailua saa tehdä että se on sopivaa ja normaalia?

Että se ei ala tuntumaan siltä että sinusta yritetään rakentaa jotain mitä et ole. Tai vaikka suoranaisena tarkotuksena ei olisikaan tietentahtoen muuttaa toista, niin se voi tuoda silti paineet yrittää olla juuri niinkuin se exä ei ole ollut (miinuksissa) tai on ollut (plussissa).

Yhtäkkiä huomaat hamstraavasi vaatekaupoista jotain halvatun joka saumasta puristavia alusvaatehörhelöitä vaikka oikeasti rakastat lojua urheilutopeissa ja collarishortseissa kaiken muilta vaatteilta liikenevän ajan. Vain siksi että kaveri tykkää hepeneistä.

Tai löydät itsesi miettimästä toivoisikohan kaveri että muistuttaisit vaatetukseltasi enemmän sitä exää, vai juuri päinvastoin. Vain siksi että kaveri joskus vaatekaupoilla sanoi että joskus mä kyllä haluan valita sulle vaatteita.

Oonko mä liian herkkä arvostelulle vai haistelenko mä tässä jotain mätää?

Kun suhteeni Hyvään Mieheen loppui, päätin että sellaiseen suhteeseen en enää ikinä ryhdy missä minä itse koetan muuttaa jotakuta mieleisemmäksi tai joku yrittää moukaroida minusta jotain mitä en ole. Ja todistetustihan se moukarointi minun kohdallani on vielä aivan turhaa, sillä mä palaudun aina samaan muotoon vaikka kuinka yrittäisi heittää superjähmettäjät vielä päälle.

Saako toisen pukeutumiseen, mieltymyksiin ja tapoihin yrittää vaikuttaa? Jos tykkää ihmisestä tarpeeksi pitäisikö kokea edes tarvetta tehdä niin? Missä kohtaa halu toisen olla joustava ja kykyneväinen kompromisseihin muuttuu haluksi muuttaa toista pysyvästi vain oman edun tähden?

Mä en ole tunnistanut kaverissa vielä yhtäkään asiaa jota oikeasti haluaisin muuttaa. Välillä minusta tuntuu (todellisuus on eri asia) kuitenkin että kaveri tahtoisi muuttaa minussa jotakin. Jotakin niistä asioista jotka tekee minusta, noh minut.

Ei sillä, itse harrastan vertailua myös. Nuorempana vielä ahkerammin, mutta nyt kun olen ymmärtänyt sen turhaksi ajanvietteeksi, olen vain keskittynyt nauttimaan asioista jotka ei ihanasti ärsytä mua ja asioista joista todella huomaan pitäväni.

Saattaa olla että olen tullut liian herkäksi ja pelokkaaksi ihan tavallisille asioille joita eri yksilöt kohtaa toistensa kanssa päivittäin.

Mutta, saahan sitä pohtia.