Täytyypä tehdä pääkopan koontipäivitys jotta taas muistan miksi ja miten tätä hommaa tehdään. 

Painonnousun myötä olen ilokseni huomannut:

• että en palele kokoajan. Nyt voin käyttää töissä kolmen päällekkäisen paidan sijasta vain kahta, tai jopa yhtä! Mun ei myöskään tarvitse juhlamekkoa valitessa varmistaa että mekossa on pitkät hihat. Viime viikonlopun mekosta tuunasin hihat jopa pois! Yökerhoon eksyessäni en siis näytä enää itänaapurin rajan ylittäneeltä keskitalven pakkasten eskimolta.

• että energiatasoni ei laske enää niin alas että vireystilani menee ihan nollille ellen saa samantien ruokaa. Minulle on siis nääs kertynyt vararavintoa! Ihan yli talviunien en kyllä varmaan silti vielä näillä vararavinnoilla pärjäisi ilman syömättä!

• että olen oppinut arvostamaan normaalimpaa naisen vartalotyyppiä. Ennen kaikkea sana terveellisyys kaikuu korvissani. Ja tehän tiesittekin jo että on eri asia olla laiha kun terve. Olen oppinut ymmärtämään myös, vatsapakkomiellettäni koskien, että tavallinen naisen vatsa ei voi olla hyvin litteä ja vain muutamia settejä ohut sillä sinne on mahduttava sisäelinten lisäksi ne vatsalihakset, ajoittain ruokaa ja juomaa sekä lämmittävää rasvakerrosta.

• että minua ei sosiaalisissa tilanteissa enää ahdista syödä muiden seurassa tai saatika mieti ruoka-aineiden pitoisuuksia enää. No ehkä niitä pitoisuuksia kyllä (aikoinaan hankittu tieto lisää tuskaa) mutta en kalorimääriä. 

• en enää pelkää kuollakseni lihomista. Olen saanut painoa lisää toipumisprosessissa (1,5 vuoden aikana) jo 7 kiloa ja kertaakaan ei ole vielä happi loppunut! Päinvastoin nyt se kulkee paremmin. 

• mulla ei ole juuri ollenkaan ehdi olemaan nälkä. Musta tuntuu että syön kokoajan!

Pari läheisiltäni kuultua positiivista tunnustusta:

• olen kuulemma taas hyvää seuraa kun ei ole suupielet alaspäin kokoajan
• näytän kuulemma kokoajan terveemmältä ja paremmalta, naiselta! ”mä oon nii ilonen että sä oot saanu sun tissit takasin!”

Aamulla, jälleen hyvää työaikaa hyödyksi käyttäen, selailin päivän uutisia, internetin ei enää niin ihmeellisestä maailmasta, ja törmäsin naisen vartaloon jolta olisin pian valmis näyttämään. Tosin siihen on vielä paljon matkaa fyysisesti mutta pääasia on että totesin olevani pian siinä mielentilassa että haluan todella taas näyttää tältä .