Kisaväsymys
Nyt iski väsymys tähän tilanteeseen ja odotteluun. Tiedän että peli ei ole helppo, eikä kaikki voi tapahtua silmän räpäyksessä, mutta asiat jotka pyörivät tämän tilanteen takia päässäni, ovat alkaneet raastaa kuuppaa todenteolla.
Ja mitä tapahtuu kun raastaa ja alkaa pelaan ylikierroksilla. Keskittymiskyky katoaa ja tekniikka ontuu. Hosutaan, tehdään ja sanotaan asioita joita ei voi ottaa enää takaisin. Punaset ja keltaiset kortit alkaa vilahtelemaan, ja lopulta viuhumaan ilmassa kokoajan. Miksi juuri nyt, kesken pelin, juuri kun todellinen voittokin voisi olla mahdollinen.
Nyt mietinkin pitäisikö ottaa rehellinen erätauko. Liekö pelkkä vaihtopenkillä istuminen enää auttaisi. Pelkään että jos painan menemään ilman kunnollista hengähdystaukoa, tilttaan kohta kokonaan ja joudun antamaan luovutusvoiton. Poistumaan kentältä häviäjänä ja taas uusi epäonnistuminen pelihousujen taskussa.
Tämä kaikki epäilys ja negatiiviset ajatukset ja tunteet vievät tilaa niiltä hyviltä ja alkavat nakertaa niitä rikki. Kestääkö mikään hyvä ja satumaisesti alkanut jos joku tartttuva tauti pääsee kerran koskettamaan sen herkkää pintaa?
Mä olen väsynyt ja epäileväinen. Sen johdosta epävarma ja kiukkuinen. Ärsyttävä ja luotaan työntävä. Ja kiukku karkottaa.
Taas mä olen tässä kehässä. Onko se vika todella mussa vai etsiydynkö tilanteisiin jossa tämä toistuu kerta toisensa jälkeen.
