Penny for your thoughts
On ilahduttavaa ja hienosti aikaa kuluttavaa puuhaa tarkkailla ihmisiä.
Kuten pariskuntia ja niiden käyttäytymistä. Muistaa miltä tuntuu olla jossakin samankaltaisessa romanttisessa kohtauksessa mukana. Muiskauttaa suukko kesken toisen lauseen ja saada hänen ajatuksensa katkeamaan.
Tai seurata isää ja lasta. Kuvitella millaista rakkauden, huolen ja vastuun tunteidenkuormaa hän saa kantaa, ylpeänä.
Mietin mitä mahtoi ajatella nainen Frankfurtin lentokentällä kun yllätin hänet tuijottamasta itseäni sillä välin kun sormi sauhuten näpytin ajatuksiani iphonen muistioon. Ehkäpä hänkin yritti keksiä mitä Minä ajattelin ja kirjoitin silloin.
TAI, hän vain ihmetteli pukeutumiseni (turkoosit tennarit, lilat farkut, turkoosin vihertävä toppi kirkuvan pinkillä printillä sekä violetti huivi ja purppuran värinen urheilukassi) sävyjen kirjoa ja muisteli ankarasti mihin laukussa tuuppasikaan aurinkolasit ja oksennuspussin.
Mitä ajatteli vieressä istuva ikäiseni nuori nainen kun vilkuili puhelimeni näyttöä uteliaana ja yritti saada selvää mitä kirjoitin. Harmillista, en kirjoittanut saksaksi, joten kuikuilu osoittautui varmaan turhaksi.
Menneen sunnuntaipäivän todellinen penny for your thoughts -hetki oli kun pinkit urheiluminishortsini sai pitkän katseen jo eläkeikäiseltä tamperelaiselta jääkiekkoiijalta 😀
Oh, I wish I was a mindreader!
