Poika kahvipurkissa
Voisitko se olla Sinä? Se poika kahvipurkissa? Mä en ensin tunnistanut sua. Mä luulin että sä olit vaan yksi kulkija muiden joukossa. Tiedäthän? Olethan kuullut Chisun Etsijät.
***
Hassua ajatella kuinka aluksi en ollut ihastunut. Olin jo valmis heittämään tyypin Ohareiden mappiin. Avasin jo mapin ja etsin sormellani oikeaa aakkosta. Sitten sormi pysähtyi, kun tunsin sydämeni liikahtavan.
Kuinka tunteet sitten kuitenkin tulivat jostain ja yhtäkkiä huomasin kaiken tuntuvan siltä kuin pitääkin. Kun ajatukset täytyy toisen olemassa olosta. Kun vihdoin elää läpi sellaisen sunnuntain josta on haaveillut usein. Kun vihdoin pääsee ikuisuudelta tuntuneen jonottamisen jälkeen vihdoin tiskille tilaamaan mitä ikinä haluan.
Nyt jo aloin kaivata ahdistustani. Jotta ei liian mukavaksi tämä elo kävisi. Nyt kun oma patoni murtui, pysäytettäisiinkö virta jonkun toisen toimesta? Pelottavaa löllyä virrassa kun ei tiedä minne on menossa, ja ennen kaikkea olenko menossa ylipäätään yhtään mihinkään?
***
Tulinpa todistaneeksi myös yhden elämäntotuuden siitä kuinka ihminen joutuu luopumaan jostakin muusta saadakseen jotain toista. Kuinka toinen ovi sulkeutuu kun toinen avautuu. Sillälailla kun ovet paukkuaa läpivedon takia. Voisikohan tätä kutsua läpivedon laiksi?
Mutta eikö olekin inhimillistä tehdä vaikeita päätöksiä saavuttaakseen haluamansa? Vaikkakin asia nostaisi syyllisyyden, oikeudenmukaisuuden pohdinnan ja surun sekä pelon tunteita? Kun tietää, tai ainakin toivoo, että ratkaisu on oikea ja ainoa mahdollisuus ratkaista tilanne?
Mitään ei saa ilmaiseksi mutta joutuuko asiasta maksamaan enemmän mitä saamallasi asialla on arvoa loppupeleissä? Se selviää vain katsomalla.
Ja ei, en puhu nyt kaverin poikaystävän varastamisesta ;D hahah