Synttäripöytä
Jos saisin nyt päättää mikä minusta tulisi isona, ja siihen ei tarvitsisi vaikuttaa työllistymismahdollisuudet sun muut yhteiskunnan keksimät tylsät syyt miksi se ei olisi järkevää, minusta tulisi Juhlien järjestäjä.
Ai mikäkö? No se joka järkkää, miettii, siivoaa, koristelee, kutsuu, suunnittelee ja leipoo. Ja nauttii siitä niin maan mahdottomasti.
Tokihan voisin sellaiseksi nytkin ryhtyä mutta se vaatisi hyvin paljon työtä, koulutusta ja onnea että pääsisin asemaan jossa siitä leipä irtoaisi ilman kyyneleitä. Harvahan kuitenkaan tässä maassa pystyy, ainakaan tässä taloustilanteessa, elättämään itsensä suunnittelemalla muiden juhlia.
Iloinen faktaon kuitenkin se että on olemassa niitä omia juhlia joissa voi toteuttaa itseään. Ja jos totta puhutaan, koko päivä keittiössä, imuri ja pölyrätti kädessä, illalla olen ihan onnellinen että en olekaan enää huomenna se Juhlien järjestäjä ja voin vaan leppoisasti kävellä oman työpöytäni ääreen tuijottelemaan näyttöä.
Tosin yhden lepopäivän jälkeen into on taas ylitse tursuavaa ja sormet syhyää jo takaisin järkkäilemään.
Ensimmäiset kenraaliharjoitukset omien ja (ehkä tulevien) appivanhempien kanssa hoidettu pois alta, todellinen kinkeripäivä on tulevana lauantaina.
Omat lahjat itselleni, Muumimamman kakkulapio ja piirakkavuoka.
Muumipapan hattu sai täytettä Tammelan torilta noudetuista tuoreista kukista.
Pizzaa, piirakkaa, suklaata, kakkua ja kahvia.
Feta-pinaattipiirakka, ruisperunapohjalla. Todellinen ylläri oli pikkuhiljaa paljastuva Muumimamma vuuan pohjalla.
Persikka-mansikka juustokakku. Ja tästä opimme: juustokakku löystyy huikeessa helteessä ja Muumimamman kakkulapio oli melko tylsä teräinen.
Presents for me! Lisää Muumiastiastoa seuraavaan juhlakattaukseen <3