Mulla ei oo enää mitään järkevää sanottavaa, mutta hei, kato kuvat!
Mä aloitin mun blogin heinäkuussa 2012 osana syömishäiriöstä parantumisprosessiani. Ajatuksena oli että äitini, ystäväni ja kohtalotoverit voisivat lukea siitä, miltä se nyky-hyvinvointiyhteiskunnan nuorten naisten vitsaus nimeltä anoreksia tuntuu sitä sairastavalta. Silloin mulla oli paljon sanottavaa, paljon käsiteltävää. Määrittelemätön määrä kirjaimiksi muuttuvaa oksennusta. Nykyään olen kai niin onnellinen ja tasapainoinen tasapainoisempi että tämän päiväkirjan sivut täyttyvät enää harrastus […]