Tänään vaihtui elokuuksi
Lämpötilan avulla määritelty syksy alkaa kuuleman mukaan siitä, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +10 asteen alapuolelle. Ja päättyy siihen kun keskilämpötila laskee nollan alapuolelle, jolloin alkaa Talvi! = YÖK. Noh tämän määritelmän mukaan ei siis akuuttia huolta, VIELÄ.
Mä tosin oon päättänyt jo monena syksynä että mun syksy tai talvi alkaa oikeestaan vasta silloin kun avokkaat vaihtuu umpinaisiin kenkiin. Saa nähdä mikä kaunis tai ruma loppusyksyn päivä se tänä vuonna on, kun varpaat vaatii aamulla töihin lähtiessä itkien vaihtamaan jo kesäsukset talviluistimiin.
Lähivuosina talvet on ollut mulle suoranaista kärsimystä, jatkuva paleleminen on saanut mut johonkin horros- ja halvaantumistilan välimaastoon, jossa mä en ole kykeneväinen tekemään juuri mitään. Liian pieni rasvaprosentti on ollut iso tekijä tähän sielua ja kroppaa raastavaan tilaan, mutta kyllä suurin syy voidaan kuitenkin sanoa olevan itse Talvi. Epäinhimillinen kylmyys ja etenkin se pimeys, himmentää ihan varmasti jopa sitä kaikista sädehtivintä Naantalin aurinkoa, tai Hangon keksiä. Kokeilkaapa itse olla yli puolet vuodesta huoneessa, josta on palanut lamppu ja jossa ei toimi lämmitys! Ai niin olettehan te, jos olette onnekkaasti Suomessa asuvia hulluja!
Kaamosmasennus on Suomessa ilmeisen yleistä. Vähintään joka toinen päästää suustaan syksyn aikana että ”en mä tiä, väsyttää kokoajan, mä taidan olla vähä masentunu”. Kaamosmasennuksen sanotaankin olevan pimeään vuodenaikaan toistuvasti esiintyvä kyynelten aiheuttaja. Hoitomenetelmäksi siihen tarjotaan päivittäistä annosta kirkasvaloa (?!?, helppo homma säkkipimeydessä!!). Mun viime vuosien kaamosmasennus ja etenkin sen syvyys, oli suurimmaksi osaksi syömishäiriöni aiheuttamaa. Aiemmin nuorena mä edes huomannut että syksy vaihtu talveen, jos mun mielenterveydeltä kysyttiin. Etenevän toipumisen johdosta, tulevan talven hiutaleissa on siis toivon säteitä, jospa tänä vuonna selviäisi siitä kokonaan ilman henkistä hypotermiaa!
Mulla ei ole nyt ollut hetkeen asiansa tuntevaa huoltomiestä. Talonmiestä, joka pitäisi huolta tonttini talvikunnossapidosta tulevana jääkautena. Kerronpa teille Huoltomiehistä. Huoltomiehethän ovat tunnetusti alun alkaen jo laiskan luontoisia, mutta niistä voi löytyä lisäksi vielä muita vikoja tai kertyä erityisharmeja:
- Juoppous (aina kännissä töissä, töistä ei tule siis mitään, joten tytön päivät menee aina liukkailla jäillä, sen sijaan että ne olisivat hienosti hiekotetut)
- Neitimäisyys (mies ei haluaisi tarttua harjan varteen ollenkaan, joten tyttö joutuu tekemään kaiken itse, jolloin herää kysymys miksi palkkasi tämän miehen alunperinkään?)
- Väärällä alalla (yleisin syy, eksyy tälle alalle ja työpaikkaan vaan siksi että ei tiedä mitä muutakaan tekisi, tällöin työsuhde jää hyvin suurella todennäköisyydellä hyvin lyhyeksi)
- Epäsopiva hommaan (ei osaa hommaa, koulutus puuttuu, ei myöskään opi hommaa vaikka kuinka opettaisi ja näyttää kaiken lisäksi aivan typerältä työvaatteissaan)
- Kiskuri (vaatimassa palkkaansa kokoajan, ei siis keskity olennaiseen ELI TYÖNTEKOON vaan haluaa palkan kokoajan etukäteen. Mitäs järkeä siinä on, maksaa tekemättömästä työstä etukäteen?!)
- Ja sitten on vielä Tapaus Tuplabookkaus (jossa on palkattu kaksi huoltomiestä vahingossa samaan hommaan, tämä tilanne menee hyvin nopeasti työsuojeluvaltuutetulle joten en suosittele tätä hommaa alkuunsakaan!)
Mitä tästä siis opimme, älä palkkaa huoltomiestä. Ainakaan pitkään, määräaikaiseen työsuhteeseen! Mä olenkin nyt viime kevään ja kuluvan kesän aikana oppinut melko käteväksi Tee Se Itse -naiseksi. Tosin onhan nämä tämän kesän huoltotarpeet olleet kovin vaatimattomia, helppoja ja lyhytaikaisia, joten talvesta on selkeästi ja suurella todennäköisyydellä odotettavissa vaikeampi. Taulun seinään kiinnitystä (lue: pään silitys) ei kai voi työmäärältään verrata lumimyrskyn jälkeisiin aamuyön lumitöihin (lue: itkupotkumasennusraivari potenssiin 100). Mutta eiköhän tämän tytön sielunhuoneeseen jollakin tavalla saada jäämään muisto kesän päivänvalosta ja lämmöstä. Onhan tytöllä ystävät ja perhe <3
Tänään elokuun ensimmäisenä, sydän soi näin.
http://www.youtube.com/watch?v=4penE5kXS8E
”Tällaisena kesäyönä en halunnut mennä nukkumaan
käskin sua unohtamaan mutta itse en osannutkaan
nyt on jo pimeää
huomenna vaihtuu elokuuksi
ja muistan ainoat silmät jotka tietää musta mitään”