Toinen kotini

Havahduinpa eilen miettimään, siinä samalla crosstrainerilla sotkiessani rakkaalla Susi klubillani, että miksi tykkään paikasta niin mahdottoman paljon. 

Alunperinhän valitsin kyseisen paikan siitä syystä että se oli Tampereen keskustan edullisin ja ei-sitoutumispakollinen kuntosali lähellä kotia. Tuolloinhan matkaa salille kotiovelta oli se 100 metriä. Nykyiset syythän ovat paljon painavampia kuin yksittäinen taloudellinen seikka, jonka nyt olisinkin valmis työntämään suorilta arkistoon jos seuraavien asioiden mapit olisivat vaarassa pudota pöydältä.

Ilmapiiri

Mähän olen jo pitkään ollut sitä kansanjoukkoa jonka mielestä isot trendisalit on pelkästään laitteisiin nojailijoita varten. Siellä meikataan ja laitetaan tukkaan ennen juoksumatolle menoa ja lopetetaan juoksu heti ensimmäisen hikipisaran ilmestyttyä otsalle. Saatan, ja varmaan olenkin, tässä asiassa väärässä, mutta siinä olen oikeassa että kotisalilla missä käyn on enemmän tekemisen makua kuin näissä kaikissa yhteensä. Hiki haisee nenään, tukka on silmillä (tai pipon alla), peileissä vilahtelee kasarisalihoususia mandariinikainaloita  ja jostain aina kuuluu jumalatonta ähkintää, puhkintaa tai suoranaista huutoa. Katsoin kerran vierestä kun nuorta tyttöä höykyytettiin erään PT:n toimesta. Siinä jalkatreenissä oli sellanen tekemisen maku että jännitin vieressä viimeisen toiston kohdalla sitä että joko tyttö puhkeaa itkemään verta ihan näillä näppäimillä tai ne jalat ojentuu vielä sen viimeisenkin kerran! Arvaa miten kävi? Itsehän en sattuneista syistä enää halua treenata kovaa tai minkään sortin ylimaalliset tavoitteet mielessä mutta on ihana olla osana sellaista ilmapiiriä missä tällaista tapahtuu!

Ihmiset

Voin kuvata Susarin porukkaa näin yleisesti ottaen kolmella sanalla: asenne, rehellisyys ja välittömyys.  Jo ulko-ovella voi helposti aloittaa turisemaan täysin ventovieraan ihmisen kanssa. Kun pääset sisälle asti, on sanoinkuvaamattoman sydäntä lämmittävää kun joka kerta tervehditään aina niin iloisesti! Tuntuu kuin kotiin tulisi: Hei me jo odotettiinkin sua! Joo no ehkä ei mutta saahan sitä haaveilla! Jumppatunneilla painoja vaihdetaan keskenään kuin tarravihkon saaliita ala-asteella! Käsittämätöntä on miten samalla salilla käyvät ihmiset voivatkin olla toisilleen tovereita kuin vaikka punakaartilaiset aikoinaan! Ilahduin äärettömästi eräs lauantaiaamu, kun edellisenä hoppuperjantaipäivänä kauheessa tohinassani olin unohtanut upouudet ja kalliit (siis hyvinkin varastamisen arvoiset) treenikenkäni pukkarin lattialle ja ne oli rehellisesti noukittu ja kiikutettu vastaanottoon minua odottamaan! 

Saattaahan olla että kokemukseni on ylimaallista haihattelua ja överihehkutusta, mutta näin sen itse koen. 

Laitteet, jumpat ja tilat

Kenen mielestä treenaamiseen saa paremman otteen ja asenteen hiukkasen rouheemmassa ja ei niin kiiltokuvamaisessa ympäristössä? Hei, kun ympäristökään ei vastaa satumaata ei tarvitse myös näyttää Ruususelta! Ja tieto että näilläkin painoilla laitettu menemään jo viime vuosikymmenillä saa ihan eri tsempin reeniin! Älköö kansalaiset kuitenkaan erehtykö luulemaan etteikö Susarilla oltaisi kuitenkin täysin ajanhermolla! Uusimmat Les Millssit humppaavat ja uuden karheet kahvakuulat kiiltää vihreinä peilisalissa!

En ole itse valitettavasti ainakaan vielä päässyt katsomaan live stand-upia mutta jokseenkin voin kuvitella kuitenkin kuinka vatsaa hytkyttävä kokemus se mahtaa olla, kun jo lempijumppaohjaajan läpät saa minut nauramaan ääneen kesken kyykkäyksen! Ei siis huonompi plussa tämäkään, pumppia ja stand-upia samalla kupongilla!

Tuttu ja turvallinen

Suurin osa ihmisistä, juu kyllä ne spontaanit extreme-elämysten hakijatkin,  pitävät ja nauttivat tutuista ja turvallisista paikoista ja arkirutiineista, ainakin jossakin määrin. No minähän totaalisena kaavoihin kangistuneena varhaismummuna pidän tällaisista elämän turvallisista ja tutuista elementeistä vielä erityisen paljon, joten kun olen kerran kokeillut ja todennut jonkun toimivan lähes moitteettomasti, sitä jatketaan hamaan loppuun saakka! Pakko kuitenkin myöntää, hetkellisesti olen leikitellyt ajatuksella olevani uskoton rakkaalleni. Sillä vaikka jumppatarjonta on riittävä ja saliympäristö aivan mainio, sitä joskus haaveilee vielä isommasta tarjonnasta! Kuten isomman ketjun kuntosalien aamujumppatarjonnasta! MUTTA tässä kohtaa totean ja tyydyn ajatukseen että  sellaista mitä minulla ei ole, en sitä tarvitse, ja vaikka tarvitsisinkin, niin opi elämään ilman nainen! :D