Tuntemattomalle Sotilaalleni

Sotilaani, mitä tapahtuu rintamalla? Joko siellä, elämän sotatantereella, pian aseet lasketaan ja aloitat matkan kotiin? Kotiin minun luokseni. 

Osaatko tien tänne, vai joudutko kysymään neuvoa matkalla? Saamasi kartta on jo rypistynyt ja märkä. Enkä edes asu enää siellä missä ennen. 

Saatko matkustaa kotimatkallasi suoraan sydämeeni vai vieläkö polullesi on määrätty komennuksia suoritettavaksi? Kenties vielä yksi sydän särjettäväksi ja yksi avioeropaperi allekirjoitettavaksi? Tai vielä yksi ihme maailmaan saatettavaksi. Tapaatkohan junassa vielä jonkun joka suistaa sinut sivupolulle hetkeksi? Koska tulee minun vuoroni? Vuoronumeroni lapun muste valui pois jo ensimmäisen kyynelvirran mukana.

Kun saavut, köytätkö hevosesi liekaan vain hetkeksi vai tuletko jäädäksesi? Tuotko mukanasi minulle kieloja ja sinivuokkoja kevään, uuden alun, kunniaksi vai vain rikkinäisen rinkan ja kuluneen pakin korjattavaksi? Eihän sinua viedä minulta pois liian varhain?

Sotilaani, kun tulet riisun sinut asepuvustasi ja puen sinut valkoiseen kesäpukuun, tulevaisuuden puuvillakankaaseen. Silloin kaikki käytyjen taisteluiden muistot muuttuvat onnen tomusokeripölyksi, vastaleivotun taatelikakun päällä. Tiesithän, rauha ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Sinä tuot vihdoin minulle rauhan, minä annan sinulle rakkauden.