Vesireittejä pitkin pääsisin pakoon
Kuvittele valtameri. Kuvittele se niin isoksi että missään ei näy ,eikä ole, rantaa. Juuri kun luulet näkeväsi jonkun torpan, huomaat sen olevan kangastus tai oman toiveajattelusi tuotetta.
Kuvittele keskelle valtamerta lautta. Lautalla on kaikki perustarpeet täyttävät tarvikkeet että ihminen voi pysyä hengissä, eivätkä ne ikinä lopu kesken. Lautalle ei kuitenkaan mahdu kuin yksi ihminen, sillä vaikka valtamerellä käy tuuli, lautan päällä ei mahdu hengittämään kuin vain yksi ihminen. Lautta ei koskaan kallistu tai kaadu, sen kulku on hyvin tasaista ja varmaa, liiankin luotettavaa. Lautalla tai sen ajelehtimisella vain ei ole määränpäätä, tarkoitusta tai loppua.
Minä asun tuolla lautalla. Turvallisesti lautan päällä, kaukana kaikesta, ilman minkäänlaista toivoa tai tietoa ajelehtimisen suunnasta tai lopusta. Mun on kai ihan hyvä olla täällä.
_____________________________________________________________________________________
Saanko mä?
Polttaa tupakkaa ja juoda kahvia niin paljon kun haluan.
Olla syömättä kunnolla koska ruoka ei maistu.
Olla urheilematta koska kroppa on sellaisessa tilassa että tavarat tippuvat käsistä, selkä toimii kipugeelin voimalla ja vatsa on kokoajan sekaisin.
Saanko mä olla vaan rehellisesti hetken taas pettynyt ja luovuttaa, ajatella niitä synkimpiä ajatuksia ja laskee alas hetkeksi jokerihymyisen naamarin.
Ai miksikö? Siksi että petin itseni taas ja päästin jonkun hengittämään vasten kasvojani. Siksi että toivon perhoset livahtivat häkistään enkä saanut niitä enää kiinni. Sitten ne menehtyivät kun eivät osanneetkaan lentää.
_____________________________________________________________________________________
Syömishäiriöstä toipumisen ja aikoinaan siihen johtaneiden syiden kanssa painimisen johdosta olen huomannut että osaan vieläkin käsitellä pettymyksiä melko huonosti ja mieleni painuu maahaan niiden johdosta hyvin helposti ja raskaasti. Toisaalta olen huomannut myös että toivun niistä hyvin nopeasti ja arkeni korjaa vauriot.
Mieltäni onkin lähinnä askarruttanut kuinka käsittelen näitä pettymyksiä sen aikaa kun ne mieltäni raastaa. Mikä on se oikea tapa käsitellä niitä. Saanko käsitellä niitä niin kuin parhaiten osaan vain pitäisikö siihen harjoitella joku järkevä tapa. Vai onko pääasia vaan selvitä sen asian yli?