V*ttu Mä jäin väärällä pysäkillä, taas!!

Mä lähden täältä pois. Täältä missä olisi mahdollisuus toteuttaa kaikki kauan haudotut haaveeni. Kaikki näyttää oikealta, juuri siltä miltä pitääkin. Juuri siltä miltä mun kuvissakin. Vaan mikään ei tunnu miltään, kuva ei muuttunut eläväksi. Nyt mä tajuan syyn! Sinä et olekaan täällä. Se et ollutkaan sinä! Sinä, Poika kahvipurkki ja kaksi muumimukia kainalossa.

Hetken jo luulin että olin jäänyt oikealla pysäkillä pois. Vaan bussin startatessa jo pysäkiltä jälleen liikkeelle, huomasin jääneeni kuitenkin väärällä pysäkillä. Vaikka hyvä pysäkki se tämäkin on, ei mun koti ole vielä täällä. Mä en voi rakentaa haaveitani todeksi vielä täällä. Mä meen takaisin seuraavan bussin kyytiin ja matkaan niin kauan kun olen varma. Niin kauan kun näen sut jo kaukaa vilkuttamassa pysäkillä. Otan sen riskin että sä et koskaan ehkä ole vilkuttamassa mulle ja jään ikuisesti linkkarin kyytiin. Mutta se riski on otettava, tänne en jää.
 
 
Se aika tulee vielä. Sit mä nousen kyydistä pois ja jään sun luo. Heitän bussilipunkin pois koska tiedän että en tarvitse sitä enää. Viimeistään silloin kun hiusteni latvat taas hipovat olkapäitäni, on mun aika rakastua sinuun.