Uusi aamu, hyvää ruokaa ja seksiajatuksia

Joogassa puhutaan paljon siitä, että kuinka ihminen ei ole ikinä valmis ja pitää antaa itselle uusi mahdollisuus, olla armollinen.
Rauhallisina aamuina, joita vuorotyöläisellä silloin tällöin on, voi harjoitella juuri sitä että taas voi aloittaa alusta. Nousta tietoisesti sängystä oikealla jalalla. Valita, että tänään on hyvä päivä ja aloittaa se sille kuuluvalla tavalla. Mun hyvä tapa on aloittaa aamu rauhallisilla koiran silittelyillä, hyvällä aamiaisella ja iloisilla ajatuksilla!

Ihana aamu!

Rankimpana uupumisen kautena ruoka ei maistunut miltään, ei käynyt mielessäkään että joka päivä pitäisi syödä jotain. Äitivainaa varmasti kääntyili haudassaan sillä mun perheessä ruoka on ollut aina tärkeää. Hyvä ruoka, hyvää tekevä ruoka <3 Silloin ensimmäisenä sen tajusi mun ystävä: ruokailusta pitää tehdä kokemus, syödä kaunista ruokaa ihania ajatuksia ajatellen, hyvässä seurassa. Käytiin monessa kivassa ravintolassa syömässä, mm. Meripaviljongissa Helsingissä, kauniina aurinkoisena päivänä, hienoiksi laittautuneina. Se oli jännittävää ja sykähdyttävää. Ruoka oli loistavaa eikä ruokahaluttomuudesta ollut tietoakaan!

Olen aika huono laittamaan päivittäin ruokaa kotona… Helpottaa, että ei ole lapsia, kenelle pitäisi tehdä päivittäinen arkiruoka kotona. Lähinnä kotona syön leipää, jugurttia, pastaa, pakastepitsaa.. 😀 Yhdestä ruokailusäännöstä olen yrittänyt kotonakin pitää kiinni: ruoan pitää näyttää kauniilta niin se tekee mulle hyvää. Paljon värejä ja hyviä makuja. Nykyään yritän myös katsoa kellosta että on lounasaika ja jos ei jääkaapissa ole mitään mitä huvittaisi syödä, alan etsiä sopivaa lounasravintolaa.

Kotiruokaa á la Tiia: Parmankinkkusalaattia…
… ja kylmäsavulohipastaa

Huonon kotikokin on onni olla hotelli- ja ravintola-alalla töissä, hyvän ruoan ympäröimänä! Meidän ravintolamme keittiö tekee henkilökuntaruoan tilauksesta a la carte-listalta, mikä ihana mahdollisuus testailla listan uusia annoksia ja suostitella taas eteenpäin asiakkaille. Mun ehdottomat suosikit on pariloitu vasikan maksa, grillattu lohi ja vuohenjuusto-broilerisalaatti. Nam!

Toisaalta työpaikalla on mukavaa myös virkistäytyä vapaa-ajalla (Outoa, olen ollut myös sellaisessa hotellissa töissä josta sanoin aina etten halua olla yhtään minuuttia enempää työpaikalla vaikka olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin!).  Yhtenä iltana oltiin työkaverin kanssa meidän hotellilla syömässä, juomassa ja saunomassa, ihan kahdestaan testailemassa ja nauttimassa meidän työpaikan antimista, söin loistavaa ankanrintaa ja maistelin punaviiniä. Eilen taas palkittiin vastaanottotiimi hyvästä työstä kolmen ruokalajin illallisella, alkuun blinejä siianmädillä, pääruoaksi pippuripihvit ja jälkkäriksi lakka crème brûlée. Mmmm, täydellistä!

Toissaviikonloppuna oltiin vanhan työporukan kanssa Helsingissä tutustumassa kilpailijan tarjontaan. Ajatuksena tyttöjen reissulla oli ”päätyyn asti” niinkuin aina ennenvanhaan, mutta vähän nolosti meinasi käydä. Yövyttiin Scandic Simonkentässä ja käytiin hotellin uudessa ravintola Másissa syömässä. Ennen ruokailua saunottiin ja laittauduttiin, höpötettiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Itkettiin ja naurettiin kun kerrottiin mitä viime tapaamisen jälkeen kenellekin oli tapahtunut. Más osoittautui aivan ihanaksi ravintolaksi jossa oli todella hyvää ruokaa. Testasin talon menun karitsan sisäfileineen ja taivaallisine jälkkäreineen. Illaksi suunnattiin meidän vanhaan suosikkiin Kaarle XII-ravintolaan tanssimaan mutta äkkiä todettiin, että oikeastaan olisi kivempi olla ihan vain omassa porukassa. Tultiin hotellille, pestiin meikit, vaihdettiin pyjamat päälle ja alettiin syömään paluumatkalle tarkoitettuja karkkeja.

Alkupalat á la Más:  vuohenjuustopinchos viikunahillokkella
…ja kylmä tomaatti-leipäkeitto, serranokinkkua, keltuaiskreemiä… Toimii!

Mutta siis, summa summarum. Tietenkään kenelläkään ei ole varaa syödä ravintolassa niin usein kuin haluaisi. Ei edes/ainakaan  minulla. Mutta stressin poistoon auttaa hyvä, kaunis ruoka hyvässä seurassa. Tulee vahingossa syötyä paljon monipuolisemmin, tietoisemmin, iloisemmin, onnellisemmin.

Ja se tukka. Helmikuun alun hiustenleikkauksen jälkeen hiukset ovat nyt 45 päivän jälkeen edelleen miltei tismalleen samassa pituudessa. Ripsiä on taas muutama vähemmän. Eli karvat eivät vain lähde, mutta nekin mitkä ovat vielä mussa kiinni, eivät kasva. Naapurin mummo yrittää maanitella hankkimaan peruukin etten olisi niin sairaan näköinen, ja minä puolestaan yritän uskotella meille molemmille että tälläinen tukka on nykyään muotia! 😀

Uskon ja toivon, että voin kokonaisvaltaisesti paremmin kun syön hyvää tekevää ruokaa. Ehkäpä myös tukka alkaa kasvaa! Mutta, se tulee sitten kun sen aika on. Kaikella on tarkoituksensa!

Namaste.

Ai niin! P.s.

Vaikka hiusten lähtö ei oikeasti ole mulle vaarallista ja ”vain kosmeettinen juttu” niin kyllä täytyy tunnustaa että mielummin ottaisin vanhan tukkani takaisin jos vain saisin. Ne pitkät vaaleat kiharat, pitsistringit ja push-up rintsikat sai kyllä tuntemaan itsensä niiiiin seksikkääksi. Onneksi ystäväni ”suostuttelivat” mut aikanaan sellaisiin budoir-kuvauksiin joista jäi hienot kuvat (suostuttelu lainausmerkeissä koska oikeasti olin jo riisumassa kun kuulin ideasta, ennen kuin kameraa oli mailla halmeilla. Olen vähän… sellainen).

Ja tietysti eron jälkeen on vähän luuseriolo muutenkin eikä seksikkyys tai seksi todellakaan ole ensimmäinen asia mitä päivittäin mietin. Päin vastoin ehkä ajatus seksistä (niinkuin kaikesta muustakin uuden elämän opettelusta) alkaa vähän ahdistaa koska… Se on uutta ja pelottavaa. Minähän olen melkein vielä naimisissa (en oikeasti yhtään ole enää naimisissa mutta ajatus vaatii vielä totuttelua), että kenen kanssa sitä muka? Miten? Onko se samanlaista vai erilaista? Mitä jos se on erilaista? Mitä jos se on vielä huonompaa? Pitääkö opettaa mistä tykkään? Mitä jos sydän särkyy ja tulee paha mieli? Oudosti tulee ihmeellisiä ajatuksia, kuten ”mutta kun olen vain tällainen”. Kaikkien näiden ajatusten jälkeen en ehkä vielä uskalla kokeilla. No on yksi kiva mutta se on aika kaukana. Ajatuskin tuntuu todella kaukaiselta.

Toisaalta puolitoistavuotinen avioeron työstäminen ja seksi… noh, ei puhuta siitä. Tai siis siltä ajalta meidän avioseksistä ei ole mitään puhuttavaa. Muuta kuin että aina kun laittauduin nätiksi, mies kiristeli hampaita ja ihmetteli että tuon näkösenäkö kylillä kuljet… Nyt voisin nauttia seksistä ja seksikkyydestä vapaammin ja se on aika ihana ajatus. Olen kuitenkin ollut aina vahvasti sitä mieltä että kaikkien pitää tuntea oma seksikkyytensä ihan oman itsensä takia. …Mutta sekin palaa takaisin varmasti sitten kun sen aika on! Onneksi näistä asioista voin puhua avoimesti myös ystävilleni, olen jo vuosia totuttanut heitä outoihin juttuihini!

Ja katsokaa minkälaisen viestin sain <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *