Nukkumatti on jälleen kaverini
Ah.. Mikä ihana tunne kun herää nukuttuaan 12 tuntia. Kävin nukkumaan 19:30 ja nousin vasta kun hoitaja tuli aamulla herättämään puoli kahdeksan aikaan.
Oli jälleen sähköaamu ja mieli on sen mukainen, tyytyväinen, iloinen ja muistamaton. Lisäksi pääsin hoitajan kanssa piipahtamaan postissa ja kaupassa, mutta terapiakissaa ei tavattu harmikseni. Jäi kissanamut säästöön toiseksi kerraksi.
Sain lähetettyä tyttärelleni postia, joka toivottavasti ehtii hänen luokseen tämän viikon aikana. Jos ei niin sitten maanantaina viimeistään. Sunnuntaina saamme taas tavata toisiamme kun isäni pääsee tuomaan tytärtäni tänne. Osastolle tytär ei ole iän puolesta tervetullut, mutta alakerrasta varataan aina neuvotteluhuone, jossa voidaan viettää aikaa yhdessä. Alaikäisiä ei saa tuoda osastolle, sillä osa potilaista on arvaamattomia.
Keskiviikkoisin kahvihetken yhteydessä pidetään osastolla yhteisökokous, jonka tarkoituksena on keskustella läpi kaikkia koskevia asioita. Tänään olennaisena keskusteluaiheena oli viikonlopun grillaussuunnitelmat ja yhteisten tilojen siisteys. Grillattavaksi on kuulema perinteisesti saatu makkaraa ja vihanneksia. Nyt esitettiin toive cole slaw-salaatista, jota voisin ainakin mielellään ruukata yhteisesti syötäväksi. Pari viikkoa sitten lopetettiin siivousvastuuvakanssit ja päädyttiin siihen, että jokainen putsailee yhteisiä tiloja, kun ennen oli aina viikon kerrallaan jonkun vastuulla.
Seuraava neuleprojekti olisi puuvillaneule itselleni. Käytän samaa kuviota kuin tyttäreni neuleessa. Kun saan sen askarreltua loppuun haluaisin aloittaa keskosvaatteiden teon. Aiemmassa ammatissani tein paljon yövuoroja, jotka oli yleensä päivävuoroja rauhallisempia, joten tuli neulottua pipoja vastasyntyneille. Eräänä jouluna vein 50 pipoa Jorvin synnytysosastolle. Muistelen itse lämmöllä sitä kun saatiin tyttärellemme pipo synnäriltä ja jaan mielellään sitä hyvää mieltä muillekin.
Jälleen voin toivottaa aurinkoista mieltä kaikille, vaikka aurinko ei meitä pahemmin siunaa läsnäolollaan, niin silti voi mielen pitää aurinkoisena! Kyllä se kesä toivottavasti tulee pian ja sen myötä minulle kotiutumislupa.