Ihastumisen tunteet psykiatrisessa sairaanhoidossa

Ihastuminen psykiatrisessa hoidossa on koskettanut myös minua. Ihastuin omahoitajaani ollessani Helsingissä osastohoidossa. Tykästyin ensin hänen tapaansa ottaa asiat rennosti, sitten huomasin pitäväni hänen ulkonäöstä, lopulta huomasin olevani ihastunut hänen luonteeseen. Tunteet kävi lopulta niin voimakkaiksi, että tunnustin ihastumiseni hänelle. Tämä johti siihen, että hänet poistettiin omahoitajani roolista eikä ollut osallisena hoidossani sen jälkeen. Hän reagoi tunnustukseeni pitämällä minulle mykkäkoulua seuraavat kaksi viikkoa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Transferenssi

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93415.pdf

Nyt huomaan, miesvaltaisella osastolla, että ihastumisia tapahtuu myös potilaiden välillä. Eräs kundeista on jo myöntänyt ihastumisensa minuun. Mietin kuinka vahvasti on kyse transeferenssin ilmiöstä tässä ihastumisessa ja omassani? Ollessani hoidossa Helsingin päässä, kävin muutamilla treffeillä erään potilastoverin kanssa.

Mietin myös onko psykiatrisessa sairaanhoidossa suuremmat todennäköisyydet/riskit ihastumiseen, sillä hoitosuhteet ovat yleensä pitkiä ja vaativat jonkinmoista kiinnostumista toisen asioista. Mietin myös onko reagointi ihastumisen tunnustamiseen mykkäkoululla oikeanlaista. Itse kiitin ihastujaa rehellisyydestä ja kerroin etten tunne samoin ja että muunlainen tunteminen tai sen esittäminen olisi väärin häntä kohtaan. Kannustin säästämään ihastumisen tunteet siviiliin, jossa suhde voi alkaa terveemmältä pohjalta.

En tiedä mitä odotin, kun tunnustin ihastumisen omahoitajaani, mutta mykkäkoulu ei ollut yksi niistä. Mietin miten itse olisin vastannut, jos roolit olisivat olleet päinvastaiset. Ehkä samankaltaisesti kuin potilastoverin ihastumistunnustukseen; kiittänyt, kertonut omat tunteeni, kannustanut toiseen suhteeseen siviilissä.