Some people feel the rain, others just get wet
Some people feel the rain, others just get wet.
Tuli tälläinen mieleen, että onko mielisairaudet vaan eräiden ihmisten herkkyyttä tuntea tai ajatella asioita syvällisemmin? Olisinko minä yhtä sairas, jos olisinkin pinnallisempi ihminen tai kauniimmin sanottuna, jos osaisin ottaa asiat rennommin tai suoraviivaisemmin? Järkeilin, että ajattelen asioita mutkikkaammin kuin olisi välttämättä tarpeen. Toisaalta tunnen asioista syvällisesti, toisaalta en kohtele tiettyjä asioita riittävällä vakavuudella.
Olenko ihmisiä, joka tuntee sateen syntyjä syviä myöden ja sen johdosta kärsin turhia kärsimyksiä tunteista, joita tunnen turhaan? Olisiko elämä suoraviivaisempaa, jos osaisin olla ihminen, joka sateen sattuessa vain kastuisi. Tilanne koskettaisi tälläistä ihmistä vain fysiikan lakien mukaisen ilmiön verran. Sen verran siis kuin järjen mukaan olisi edes tarpeen koskettaa.
Rakkaan sisaren kanssa jutellessa avattiin vähän tätä sanontaa ja hän, selväjärkisenä ihmisenä, totesi asian olevan juuri näin. Totean tähän väliin, että mitä selväjärkisemmän ja mielenterveydellisesti tasaisen ihmisen kanssa keskustelin, sen varmemmaksi tulen tästä sanonnan ja mielenterveyden välisestä yhteydestä.
Erityisesti ahdistus on tunne, jota pohdin usein. Kenties ahdistus on tunne minulla, joka on vain säädetty tunnetasolla tappiin asti, kun saman tunteen tuntisin mielenterveydellisesti terveenä vain murto-osana siitä. Ehkä ahdistus on luonnollinen tunne, jonka kaikki tuntee, mutta osalla sen aistiherkkyys on liian virittynyttä ja sen vuoksi he kärsii sen kokemisesta ja tarvitsevat jopa lääkkeitä hillitäkseen sen aiheuttamaa tuskaa.
Ahdistus minulla on mielentilan lisäksi myös kourallinen fyysisiä oireita, joista pistävin on rintakipu. Ahdistaessa, minulla nykii vasen silmäkulma, henkeä ahdistaa, sydän tykyttää ja tunnen pistävää rintakipua sydämen kohdalla. Olen fyysisesti terve ihminen, joten osaan rauhoittaa mieltäni oireiden vakavuutta arvioidessa. Oireet eivät ole fyysisiä vaan mielentilan aiheuttamia, joten niitä minun ei kannata pelätä.
Niille teistä, joita ahdistus koskettaa, laitan linkiksi löytämäni ahdistuksen itsehoito-oppaan. Opasta plärätessäni huomaan, että ahdistusta kuvaillaan luonnolliseksi tunteeksi, joka auttaa ihmistä selviytymään vaarasta pysymällä toimintavalmiina. Ongelmaksi se kehittyy vasta, kun sitä ei osata kytkeä pois, vaan tunnetila jää päälle ja vaivaamaan.
Ahdistusta ja muita mielenterveysongelmista kärsivänä tiedän, etten toivo samaa kenellekään. Jos jollain teistä on kuitenkin samankaltaisia ongelmia, toivon, että siitä lukeminen uudella tavalla auttaa yhtä paljon kuin sen kirjoittaminen auttoi minua. Stressivapaata tiistai-iltaa kaikille!