Paikkani ihmisten muistoissa
Cats-musikaalin laulu Memory, Barbra Streisand.n esittämänä.
Sairastuessa vakavasti mielenterveydellisesti huomasin että osa tuttavistani kaikkosivat ympäriltäni. Osa on kertonut että oli liian pelottavaa nähdä minua siinä tilassa. Olin ollut hyvin pärjäävä, sosiaalinen ja aina luotettava. Sairastuessa ihmisten olisi pitänyt kohdata minun hyvinvoinnin katoavaisuus ja samalla tulla sinuiksi ajatuksen kanssa, että se voi tapahtua kenelle vain, myös heille. Osalle se on liian tuskallinen asia kohdata. Helpompaa oli teeskennellä etten ollut enää olemassa. Lähellä oli useammanikin kerran ettei niin olisi ollutkin.
”I remember
The time I knew what happiness was
Let the memory
Live again”
Entinen minähän ei ole sellaisenaan olemassa. Olen hän ja hänen kulkeman tien rikastama minä. Koen olevani sisällöllisempi. Muistan entiset ajat ennen sairastumista, käsittelen sairaanaoloaikaani ja nyt elän niiden jatkumoa. Odotus oli pitkä mutta se palkittiin toipumisella.
”Daylight
I must wait for the sunrise
I must think of a new life
And I mustn’t give in
When the dawn comes
Tonight will be a memory too
And a new day will begin”
Osa kaikkosi sairastuessani. Osa on varovasti alkanut taas olemaan yhteydessä kun vointini on tasainen. Osa edelleen käyttäytyy kuten eivät tuntisikaan. Arvokkain osa tuttavistani ovat ne jotka eivät kaikonneet missään vaiheessa vaikka uupumus oli tukijoukkojenkin jatkuva vaiva. Arvoa annan myös niille, jotka hakevat taas yhteyttä. Aiempi käytös, minun tai heidän, ei välttämättä määrittele tulevaa. Armoa annan niille jotka eivät vieläkään pysty kohtaamaan katoavaisuutta. Ei ole helppo asia kohdata ja kun oma pelko aiheeseen on liian suuri, on helpompi blokkaa kuin kohdata.
”It’s so easy to leave me
All alone with the memory
Of my days in the sun
If you touch me
You’ll understand what happiness is
Look, a new day
Has begun”
Kiitos niille, jotka kulkivat rosoisen tien kanssani. Nautitaan nyt pehmeästä kulusta arjen tasaisilla teillä. Avoimin sylin otan vastaan ne ketkä haluaa jälleen tepastella kanssani. Kaunaa en kanna niille, jotka seuraavat mielummin sivusta. Onnea on elämä kaikkine mausteineen ja varma, omakohtainen tieto siitä että asiat voivat kääntyä paremmaksi vaikka olisivat kuinka huonosti.