Katetulla aamiaiselle noustessa tuli mieleen vertauskuva; psykiatrinen osasto versus hotelli. Molemmista maksetaan, ateriat tulee eteen katettuna, henkilökuntaa on ympäri vuorokauden jne. Toki psykiatrinen hoito on harvoin vapaaehtoista, ulkoilu ei ole vapaata, kohdetta ei saa valita itse jne. Mutta tulipahan mieleen kuitenkin.

Sunnuntaiaamun puuhana olen tuottanut vastasyntyneelle sopivia villasukkia, osa keskosten kokoa. Eilen sain valmiiksi harmaansävyiset villa-asusetit. Onneksi rajoituksiin ei ole kuulunut sukkapuikkojen takavarikointi. Käytän niitä pitkin päivää ja olisi vaikea keksiä korvaavaa tekemistä jos en niitä saisi käyttää.

Torstai-perjantai välisen yön eristyksen vuoksi minulta on poistettu ulkoiluluvat, joten ainoa kontakti ulkoilmaan on sisäpihaulkoilut (vankilatyyliin), jossa pääsee kävelemään pihakatosta ja puuta ympäri kanssapotilaiden kanssa jonossa. Mitä riemua!

Roskistani tyhjentäessä huomasin, että huuhteluhuonessa oleminen ahdistaa minua. Se palauttaa mieleen kaikki ikävät kokemukset ennenaikaisesti syntyneiden hoidosta. Jos saisin valita, en astuisi siihen huoneeseen ollenkaan. Yö meni taas painajaisten siivittämänä. Silmäni sulkiessa näin vain ennenaikaisesti syntyneitä ja hoidossani kuolleita lapsia. En toivoisi kenellekään samanlaisia mielikuvia/muistoja.

Tähän päivään tulee sisältymään myös iloisia hetkiä. Tyttäreni ja äitini tulevat vierailulle kahden maissa. Askarrellaan, leikitään ja pelataan korttia. Tyttäreni pelaa 6-vuotiaaksi varsin taidokkaasti China Hand.iä, vaikka itse kehunkin.

Toivon hoidollisesti, että päivään sisältyisi myös keskusteluhetki hoitajan kanssa. Keskusteluita pyytäessäni olen saanut vastaukseksi, että keskustele psykologin kanssa sovittuina aikoina, jutellaan myöhemmin(joka on aika joka ei koskaan koita) ja arkaa aihetta on vähätelty sanoten, että niin olet aiemminkin sanonut. Kai minä nyt arasta aiheesta haluan puhua useammin kuin kerran, ei se muuten olisi arka aihe. Mutta näihin tunnelmiin, hyvää sunnuntaipäivää kaikkialle!