Mieltäni painaa aika, jonka vietin lepositeissä. Mieleen tämä taisi tulla siksi, että seinänaapuriani köytetään parhaillaan niihin. Huuto on myös sen mukainen. Lepositeet on pehmustetut nahkaremmit, joissa on tukevat lukkonapit. Niillä ihminen sidotaan sänkyyn päin- tai selinmakuulteen nilkoista, ranteista ja vyötäröstä. ”Lepolupa” tulee lääkäriltä ja sen ajankohtaista tarvetta arvioidaan kahdesti päivässä. Lepositeissä ollessa tulee hoitajan olla koko ajan läsnä. Eristyshuoneessa ilman sidontaa voi olla yksinkin, mutta yleensä on näköyhteys ikkunan läpi tai valvontakameran välityksellä.

Jouduin itse eristyshuoneessa viettämään yhteen soittoon kuukauden. Yhteensä olen ollut eri osastojen eristyshuoneissa 2,5kk. Lepositeissä olin niistä päivistä 6. Siteitä avattiin vain wc-käyntien ajaksi, mutta silloinkin jätettiin nilkkaremmit paikoilleen, etten pystyisi juokemaan karkuun. Tosin en tiedä minne minun olisi pitänyt voida juosta, kun suljetulla osastolla oltiin. Kuusi vuorokautta lepositeissä oli yksi elämäni pitkästyttävimmistä kokemuksista. Ahdisti, mutta ei voinnut tehdä mitään. Raajat puutuivat, kun niitä ei oikein voinnut liikutella. Verenohennuslääkettä pistettiin vatsanahkaan, koska olin niin pitkään liikkumatta tahtomattani. Armollisin asia, jonka koin silloin oli kun omahoitajani käänsi sängyn ikkunaa kohti, jotta voisin hetken aikaa seurata maisemia. Tämä armollinen teko kesti 15min, ja se antoi voimia jaksaa viimeiset päivät siteissä.