Kevät ja kaipaus kulttuurin pariin

Kaunista kevättä, hyvät ystävät! (Vaikka joidenkin mukaan kevät taitaakin alkaa vasta 20. päivän tiennoilla…mutta sellaista negatiivisuutta emme nyt todellakaan kaipaa.)

Mielessä ovat vuoden takaiset tapahtumat (ja nämä kuluneet 12 kuukautta: wth) ja ääretön kaipuu kulttuurin pariin. Vaikka olenkin museologi ja taidehistorioitsija ja oikeastaan miltei jokapäivä tekemisessä jonkun näyttelyn kanssa, ei niistä kirjoittaminen/niiden ajattelu/kuvien katselu ole todellakaan sama asia kuin fyysinen näyttelykokemus.

Vaikka olenkin melkoinen koti-ihminen, kyllä tämä kotona alati oleminen alkaa jo kyllästyttämään, varsinkin kun ainoa kotini ulkopuolinen kontakti on viikottainen tennistunti ystäväni kanssa. Kaupassa saatan käydä kerran viikossa, mutta yleensä tilaan ruoat kotiin. Ravintolat taas ovat olleet asuinmaassani kiinni toistamiseen jo useamman kuukauden ajan. Päivittäinen kävelylenkkini on tenniksen lisäksi oikeastaan ainoa kontaktini muihin ihmisiin – jos siis kadulla kävelemistä voi pitää ”kontaktina”. Tiedän monen jakavan nämä fiilikset, ja vaikka aina välillä, kuten tänään väsyttää ja turhauttaa, tilanne toivottavasti paranee kesää kohti.

Näyttelyiden lisäksi minulla on hirveä ikävä oopperaan! En voi uskoa, että olen ollut viimeksi oopperassa joulukuussa 2019. (Ja juu, yritän katsoa striimauksia sun muita, mutta mehhhh, kyllähän ne pahimpaa oopperanälkään auttaa, mutta ei millään tavalla vedä vertoja oikeallae kokemukselle. Puhumattakaan kaikesta oopperaan liittyvästä: kanssakatsojien asut, aplodien analysointi, väliaikajuomat…)

Oopperan sijasta harrastan nykyään kävelylenkkejä, palapelien kokoamista (liityimme trendiin tosin vasta tänä vuonna mielitiettyni kanssa, hehe) ja leffoja – kuten siis myös noin 95% ystävistäni. (Leffoista puheen ollen, tänään avautuu Shasha Movies, Länsi-Aasian ja Pohjois-Afrikkaan keskittyvä indie-leffojen striimauspalvelu. Leffat vaihtuvat kuukausittain ja ainakin maaliskuun line up vaikuttaa kerrassaan erinomaiselta. Idea on siis osin sama kuin Mubin, mutta Shashalla tuo edellä mainittu alueellinen focus.)

Ruoanlaitto on myös alkanut kiinnostamaan, mikä on sikäli positiivista, sillä olin vuosikausia se tyyppi, joka säilytti kenkiään keittiössä. Kiitos kuuluu lähinnä Yotam Ottolenghille, jonka reseptit ovat erinomaisia (ja joita myös minä, jonka bravuureihin kuuluu teen hauduttaminen, kykeneen valmistamaan.)

Nyt kun pääsin kaipauksen makuun, on minulla myös hirrrrrrrveä ikävä Suomeen, ruokailemaan ravintolaan, teknobileisiin (2025? 2026?), Pietariin, ja eritoten vuoteen 2019.

Ja toisaalta: vaikka arki on tätä (lähtökohtaisesti kuitenkin hyvin etuoikeutettua), on päivissä silti paljon hyvää. Siihen yritän keskittyä – oopperan aika tulee vielä. Kenties jopa teknobileidenkin.

<3