Museokierroksella Suomessa: Joensuun taidemuseo Onni
Suomen alueellisessa taidemuseomallissa hienointa on se, etteivät taidemahdollisuudet rajoitu pääkaupunkiseudulle, vaan museoita ja taide-elämyksiä voi kokea eri puolilla maata. Joensuun taidemuseo Onni on erinomainen esimerkki ajankohtaisesta ja aktiivisesta museosta, joka sijaitsee Helsinki-hubin ulkopuolella – ja jonka kokoelmaan kuuluu merkittäviä ja henkeäsalpaavia taideteoksia.
Taidemuseon historia alkaa vuodesta 1961, kun joensuulainen apteekkari ja taidekeräilijä Olavi Turtiainen testamenttasi taidekokoelmansa Joensuun kaupungille. Testamentti velvoitti kaupungin järjestämään taideteoksille museotilat henkilökuntineen, ja päätös taidemuseon perustamisesta tehtiin vuonna 1962. Taidemuseon kokoelmanäyttely avattiin ensi kertaa yleisölle alkuvuodesta 1963 entisen tyttölyseon tiloissa. Vuonna 1981 taidemuseo muutti nykyisiin tiloihinsa Kirkkokadulla sijaitsevaan entiseen Joensuun klassilliseen lyseoon. Arkkitehti Theodor Deckerin suunnittelema rakennus, ”renessanssin ja goottilaisen tyylin väliaste”, kuten paikallislehti lyseota kuvaili, valmistui vuonna 1894. Nykykäsityksessä goottilaisesta tyylistä ei kuitenkaan enää puhuta, vaan rakennusta pidetään tyypillisenä 1890-luvun uusrenessanssityylisen kouluarkkitehtuurin edustajana.
Turtiaisen kokoelman lisäksi museon perustan muodostavat kaksi muuta 60-luvulla saatua lahjoitusta: Arla Cederbergin suomalaisen taiteen kokoelma sekä Onni Okkosen kansainväliset kokoelmat. Okkosen lahjoitus museolla koostuu antiikin, Kiinan ja eurooppalaisen kirkkotaiteen kokoelmista. Antiikin kokoelma on suomalaisittain hyvin merkittävä, sillä maamme museoissa ei juuri ole nähtävillä antiikin esineistöä samassa mittakaavassa. Antiikin kokoelmat ovat historiallisesti muodostaneet merkittävän osan monista arvostetuista museoista, esimerkkeinä Louvre, British Museum ja Eremitaaši. Merkittäviä uudempia museolle tehtyjä lahjoituksia ovat olleet mm. vuonna 2000 saatu Hilkka ja Juhani Berghemin ikonikokoelma sekä vuonna 2007 lahjoitettu Carl-Johan af Forsellesin modernin taiteen kokoelma. Okkosen kiinalaisen taiteen kokoelmaa täydensi Kotovuoren perheeltä vuonna 2011 saatu lahjoitus.
Museon suomalaisen taiteen kokoelma, joka mielestäni on museon parhainta antia, koostuu eritoten Arla Cederbergin (1886–1961), Onni Okkosen (1886-1962), Olavi Turtiaisen (1906–1961) ja Carl-Johan af Forselles (1923–2010) kokoelmista. Nämä neljä kokoelmaa muodostavat myös museon pysyvän suomalaisen taiteen näyttelyn punaisen langan. Kronologisesti etenevä näyttely tarjoaa läpileikkauksen suomalaiseen taidehistoriaan: Arla-huone tarkastelee vuosia 1850-1890 ja esittelee teoksia lukuisilta kuuluisilta taiteilijoilta kuten Elin Danielson-Gambogilta ja Albert Edelfeltiltä. Edelfeltin Virginie (pariisitar) (1883) on huoneen ehdoton yleisösuosikki. Iris-huone esittelee vuosia 1890-1940 ja keskittyy taidekentällä tapahtuneen muutoksen havainnollistamiseen. Sen tunnetuimpiin teoksiin kuuluu Helene Schjerfbeckin Elämänpuun tyttö (1907). Resetti-huone puolestaan käsittelee suomalaista modernismia 1950-luvulta alkaen vetovoiminaan esimerkiksi Anitra Lucanderin ja Rafael Wardin teoksia. Kokoelmanäyttelyn viimeinen osa keskittyy nykytaiteeseen ja mukana ovat mm. Outi Heiskanen, Meri Westlin, Tommi Toija ja Marja Kanervo.
Vuonna taidemuseo täytti 50 vuotta ja sai erisnimen Onni, joka tulee akateemikko Onni Okkoselta, suomalaisen taidehistorian grand old manilta. Nimi kuvastaa Okkosen kokoelmia, jotka osin muodostavat museon toiminnan ytimen, mutta se toimii myös kiistatta kauniina metaforana museovierailulle, joka usein on onnellista.