Aikuiset-sarjan uusi kausi, Didrichsenin taidemuseo avoinna ja muita ajankohtaisia kulttuurijuttuja
Ensiksi itseäni eniten ilahduttanut uutinen: Aikuiset-sarjan toinen kausi julkaistaan huomenna (eli keskiviikkona 27. päivä) Areenassa. Olin kokonaan unohtanut, että sarjan toinen kausi on tekeillä – mikä ihana yllätys olikaan bongata uutiset huomenna alkavasta uudesta kaudesta.
Areenassa kiinnostaa myös Luovia suhteita -dokumenttisarja, jossa kerrotaan kuudesta eri taiteilijaparista. Lontoon suuri ruttoepidemia vaikuttaa myös mielenkiintoiselta. Netflixissä puolestaan minut on hurmannut Lupin-sarja – vahva suositus sille. Omar Sy hurmaa ja sarja on älykäs ja viihdyttävä.
Sitten toiseen uutiseen: Didrichsenin taidemuseo on avannut maanantaina ovensa lähes kahden kuukauden tauon jälkeen. Avaamispäätöstä perustellaan ihmisten kulttuurinälällä ja helmikuun lopussa sulkeutuvalla Vincent van Gogh: tie taiteilijaksi -näyttelyllä. Didrichsenin taidemuseo voi avautua, sillä se on yksityinen instituutio, kun taas kaupungin ylläpitämät museot ovat suljettu. Avaamispäätöstä tukee uusiutuva tartuntautilaki, jonka lakiesityksessä museoita ei ole luokiteltu korkean tartuntariskin kohteiksi.
Näyttely on kiistatta suuri kulttuuriteko, joskaan en perustelisi avaamispäätöstä pelkästään näyttelyn merkittävyyden kannalta: maailma on täynnä museoita ja muita instituutioita, jotka joutuivat sulkemaan ovensa COVID-19-epidemian takia – merkittäviin näyttelyihin ei ole voitu päästää yleisöä ja useiden, jopa kymmenien vuosien työ on osittain valunut hukkaan, tosin dokumentaatio ja näyttelyistä syntyvät kirjalliset tuotokset, esimerkiksi katalogit, tietysti säilyvät ja tavoittavat. Voisi ajatella, että näyttelyaikaa on helppo pidentää: näin ei kuitenkaan yleensä ole sopimusteknisistä tai konservointiin liittyvistä syistä. Esimerkiksi jotkut piirustukset voivat olla todella arkoja, ja niitä voi pitää esillä vain lyhyitä aikoja kerrallaan – näyttelyiden pidentäminen monella kuukaudella ei yksinkertaisesti välttämättä ole mahdollista.
Didrichsenin näyttelyn ytimen muodostaa valikoima van Goghin (1853-1890) uran alkuvaiheen piirustuksia, jotka on lainattu hollantilaisesta Kröller-Müller-museosta. Didrichsenin taidemuseolla ja Kröller-Müller-museolla on osittain samankaltainen historia, sillä molemmat instituutiot ovat ns. keräilijämuseoita. Didrichsenin takana on Didrichsenin pariskunta, Kröller-Müllerin perusti taidekeräilijä Helene Kröller-Müller. Kröller-Müllerin museo on merkittävä kulttuuritoimija ja sillä on maailman toiseksi laajin van Gogh -kokoelma. Vaikka Didrichsenin näyttely keskittyy piirustuksiin, nähdään näyttelyssä myös kaksi öljyvärityötä: Suomen ainoa van Gogh, Katu,Auvers-sur-Oise (1890) Ateneumista ja Kröller-Müllerin kokoelman Omakuva (1887).
Tie taiteilijaksi keskittyy van Goghin uran alkuun eli vuosiin 1881-1886. Piirustukset kertovat van Goghin matkasta taiteilijaksi, uppoutumisesta piirustusharjoituksiin ja ponnisteluista siirtää havaittu maailma paperille. Keskeisiä aiheita ovat maalaisväestön ja maatyön kuvaus, hollantilainen maisema maaseutu- ja kaupunkinäkymineen sekä henkilötutkielmat.
Didrichsenin taidemuseo valmisteli tätä näyttelyä, joka normaalioloissa varmasti olisi ns. blockbuster, yli kahdeksan vuotta. Maailman mittakaavassa kahdeksan vuotta ei tosin ole mitenkään erityisen pitkä aika, vaan isoissa ja arvokkaissa näyttelyissä hyvin normaalia. Merkittävä kulttuuriteko näyttelyn tuottaminen toki on – ja varmasti todella suuritöistä näin epidemian aikana.