Designhistoriaa: Philippe Starckin Juicy Salif

Yksi lempiesineistäni kotonani on Philippe Starckin vuonna 1988 Alessille suunittelema Juicy Salif -sitruspuserrin. Mikä onni onkaan käyttöesine, joka on kaunis kuin veistos. Idea Juicy Salifiin syntyi Starckin lomaillessa Italiassa. Starck nautti paikallisessa ravintolassa mustakalaa sitruunan kera ja pohdiskeli näiden kahden yhteyttä. Seuraavaksi hän luonnosteli sitruspuristimen, joka saa muotonsa mustekalasta, pizzerian lautasliinaan. Starck toimitti lautasliinan myöhemmin Alberto Alessille, ja puristin tuli yhtiön tuotantoon vuonna 1990.

Juicy Salif saa muotonsa mustekalasta, mutta muistuttaa minua myös Louise Bourgeoisin Maman-hämäkkiveistoksista – joka on mielestäni perin erinomainen assosiaatio. Kauneinta puristimessa lienee kuitenkin sen ylväs, veistoksellisen karu ulkomuoto, jossa piilee myös ripaus humoristisuutta: erinomainen esine keittiöön.

Puristimen ympärillä on ollut jo vuosikymmenien ajan debatti liittyen sen käytännöllisyyteen. Monet ovat sitä mieltä, ettei Juicy Salif ole suinkaan paras mahdollinen esine sitrushedelmien puristamiseen. Se lienee totta; Starckin puristin ei varmastikaan ole kaikista järkevin tai käytännöllisin, mutta itse ainakin olen ihan tyytyväinen sen tehoon. Starckille puristintehoa ja käytännöllisyyttä tärkeämpää oli Juicy Salifin kyky herättää keskustelua. No, 2020-luvulla moiset lausunnot eivät välttämättä enää innosta: tavaranpaljous ahdistaa ja käytännöllisyys kiinnostaa meitä yhä enemmän. Starck halusi suunnittelullaan osoittaa, ettei muodon tarvitse todellakaan aina seurata functiota. Point taken.

Tärkeintä ajattelen silti olevan sen, että esineemme, olivat ne sitten missä huoneessa tahansa, tuottavat meille iloa, miellyttävät aistejamme ja sopivat tarpeisiimme. Itse tulen hyvälle tuulelle Juicy Salifin kanssa ja nautin sen estetiikasta – ja sitruunien puristaminen onnistuu myös, eli me olemme hyvä match Salifini kanssa.