Suomalaiset taiteilijat: ekspressionisti Elga Sesemann

Elga Sesemann (1922-2007), yksi merkittävimmistä suomalaisista ekspressionisteista, syntyi Viipurissa vuonna 1922 saksalaisperäiseen kauppiassukuun, joka oli asunut Viipurissa 1660-luvulta lähtien. Sesemannin isä Edgar Sesemann toimi teknisenä johtajana viipurilaisessa tehtaassa. Sesemann puhui isänsä kanssa venäjää ja äitinsä Olga Sesemannin kanssa saksaa. Vuonna 1940 perhe joutui muuttamaan Helsinkiin sodan takia. Sesemann opiskeli ensin Suomen Taideakatemian koulussa ja Taideteollisuuskoulussa. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Vapaassa taidekoulussa. Sesemann debytoi vuonna 1943 ja hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä, Sesemannin varsinainen taiteellinen läpimurto, järjestettiin  keväällä 1945 Unioninkadun Taidesalongissa.

Ateneumissa Sesemann tutustui taidemaalari Seppo Näätäseen, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1945. Pariskunta asui aluksi Kulosaaressa, mutta 1940-luvun lopussa he muuttivat Ruovedelle, jossa he asuivat vuoteen 1964. Aviomiehen sairastuttua syöpään Sesemann ja Näätänen päättivät matkustaa Intiaan, jossa Näätäsen sisar asui. Matkalla Intiaan he pysähtyivät Egyptissä. Avioliitto päättyi samana vuonna Näätäsen kuolemaan. Puolison poismenon jälkeen Sesemann jatkoi uraansa, mutta lopetti maalaamisen vuonna 1995 sairastuttuaan silmäsairauteen. Taide jäi kuitenkin Sesemannin elämään ja vuonna 2002 hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa.

Sesemannin tuotannon eetos on sota-ajan taiteilijalle jokseenkin tyypillistä: hänen teoksensa ovat usein melankolisia ja tunnevoimaisia. Sota-ajan tunnot näkyvät Sesemannin teoksissa, jotka ovat usein maalattu palettiveitsellä väriainetta säästämättä. Sesemannin tunnetuimpia töitä ovat hänen sielukkaat, psykologisesti latautuneet omakuvat, sekä katu- ja interiöörikuvaukset, joissa sota-aika näkyy voimakkaasti: miltei autiot kaupunkinäkymät, joiden tyhjyyttä korostavat yksittäiset ihmishahmot, muodostavat myös merkittävän osan hänen tuotantoaan.

Sesemann siirtyi ekspressionismista kohti abstraktiota maisemien, asetelmien ja sommitelmien kautta. 1960-luvulta eteenpäin taiteilijaa kiinnostivat hengelliset ja uskonnolliset aiheet, geometria ja unenomaiset muistikuvat.

Sesemannista on monille naistaiteilijoille tyypillisesti valitettavan vähän kirjallisia lähteitä. Ateneum kokoaa parhaillaan Sesemannin monografista näyttelyä, joten tilanne toivottavasti näyttelykatalogin myötä korjaantuu edes hiukan.

Artikkelikuva: Omakuva (1945).

Muut kuvat: Sesemannin nettisivut.