Taidemuseokierros Helsingissä: Didrichsen

Taidemuseokierros Helsingissä jatkuu: tänään matkustamme Kuusisaaressa sijaitsevaan Didrichsenin taidemuseoon.

Didrichsenin taidemuseo lienee yksi Suomen kansainvälisimmistä kotimuseoista. Museo sijaitsee Helsingin Kuusisaaressa, arkkitehti Viljo Revellin Marie-Louise ja Gunnar Didrichsenille suunnittelemassa, kahdessa osassa (1957 ja 1964) valmistuneessa rakennuksessa. Rakennuksen ensimmäinen osa, Villa Didrichsen, valmistui perheen kodiksi vuonna 1957, ja näyttelysiipi seitsemän vuotta myöhemmin, vuonna 1964. Rakennusta ympäröi kaunis veistospuisto.

Taidemuseo avattiin yleisölle syyskuussa 1965. Museo toimi aluksi vain näyttelysiivessä, mutta viimeisenä talossa asuneen Gunnar Didrichsenin kuoleman jälkeen myös huvilasiipi avattiin yleisölle. Ensimmäisinä vuosikymmeninä museo oli avoinna vain kahdesti viikossa, kunnes vuodesta 1997 alkaen toiminta aktivoitui ja aukioloaikoja laajennettiin.

Helsinkiläinen Marie-Louise ja tanskalainen Gunnar tapasivat ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivänä 1938 Axel i sjunde himlen -operetissa yhteisten ystävien kautta. Kaksikosta tuli nopeasti pari ja he menivät naimisiin huhtikuussa 1939. Sekä Marie-Louise että Gunnar olivat kiinnostuneita taiteesta ja sen keräilystä. Pariskunnan ensimmäinen yhteinen hankinta olikin Pekka Halosen Ateria (1899) vuonna 1942. Didrichsenit jatkoivat keräilyharrastustaan, ja tänä päivänä museon kokoelmassa on noin 1000 teosta.

Keräilyharrastuksen alkuvuosina Didrichsenit olivat kiinnostuneita 1800- ja 1900-lukujen taitteen suomalaisesta maalaustaiteesta, mutta jo 1960-luvulta lähtien keräilyn fokus oli kotimaisessa ja kansainvälisessä modernismissa. Kuvataiteen lisäksi museon kokoelmiin kuuluu muinaisten korkeakulttuurien esineistöä, ml. Suomen ainoa esikolumbiaaninen kokoelma, joka sisältää esineitä mm. Meksikon, Keski-Amerikan ja Andien alueilta.

Museon kokoelmiin kuuluu kattava katsaus suomalaista taidetta, esimerkiksi Pekka Halosta, Helene Schjerfbeckiä, Reidar Särestöniemeä ja Laila Pullista. Mielestäni kuitenkin museon kansainvälisen taiteen kokoelma on kenties jopa kiinnostavampi, ja sen kirkkaana tähtenä killuu Henry Mooren Lepäävä hahmo, joka hankittiin Didrichsenien kokoelmaan vuonna 1961 Revellin suosituksesta. Museon kansainväliseen kokoelmaan kuuluu teoksia mm. Dalílta, Picassolta, Mirólta, Légeriltä, Giacomettilta, Rothkolta ja Arpilta – eli modernismin pioneereja, joskin hyvin tunnettuja, aavistuksen yllätyksettömiä sellaisia, mikäli kokoelmaa tarkastellaan 2000-luvun silmin.

Didrichsenin taidemuseossa miellyttävintä minulle on museon lempeä, rauhallinen ilmapiiri. On aina erityislaatuista olla ns. keräilijämuseossa – varsinkin, kun kyseessä on myös entinen asuinrakennus. Sellaista henkilökohtaisuutta ja intiimiyttä on vaikea, ellei jopa mahdoton, luoda suuriin (kansallis)museoihin, jotka ovat monumentaalisuudessaan hyvin erityyppisiä instituutioita.

Artikkelikuva: Rauno Träskelin.