Olen itkijänainen. Itkijänainen, en kukaan muu. Itkijänainen, enkä muuksi tuu. Itken sydämeni pohjasta, vuolaasti, ruumis vavisten. Itken tuskin liikahtamatta, aivan hiljaa, polttavan kuumia kyyneliä. Hiljaiset kyyneleet ovat niitä, jotka kumpuavat kaikkein syvimmältä. Niitä ei voi estää, eivätkä ne vaadi huomiota äänin. Ne pulppuavat hiljaa särkyneen sydämeni kuumasta lähteestä, jonka syvyyden voit nähdä, jos katsot minua silloin. Jos katsot minua silloin, voit hetken nähdä kaiken sen, mitä sydämeni yrittää kertoa. Kuumat kyyneleet vapauttavat mukanaan surua särkyneen sydämen lähteestä. Ne huuhtovat tuskaa mukanaan, kunnes kipu hellittää, ja silloin lähde hetkeksi umpeutuu.

Tarvitsen itkuni. Joskus pidin sitä heikkoutena. Minulle on sanottu ”ei sitä tarvitse itkeä”, jos lapsena aloin itkeä ”turhan” asian vuoksi. Saatoin alkaa kyynelehtiä esimerkiksi silloin, kun vanhemmat suuttuivat tai kun olin itse vihainen. Nykyään ajattelen, että itkeminen on voimavara. Itku vapauttaa pahaa oloa, joka muuten kertyisi sisälleni, kehooni, tomumajaani, jossa asun. Itku on tavallaan myös meditatiivista: itkiessäni keskitän kaikki ajatukseni suruihini ja itkun kautta tunne purkautuu ulos.

Viime vuosina olen itkenyt hyvin paljon. En osaa sanoa onko se itsessään ”hyvä” tai ”huono” asia, ja oikeastaan ajattelen, ettei sen tarvitse olla välttämättä kumpaakaan. Se vain on. Itku on yksi osa ihmisyyttä, tapa purkaa sisintä jäytäviä tunteita. Itkeminen tuntuu terveelliseltä.

Toisinaan, kun olen itkuinen ja haluaisin itkeä jollekin, saatan törmätä sellaisiin ajatuksiin kuin ”oletko puhunut tästä kenenkään ammattilaisen kanssa?”, ”ei kannata jäädä suruun vellomaan”, ”keskity hyviin asioihin” tai ”asiat voisivat olla paljon huonomminkin”. Mutta mitä jos en tarvitse ammattilaista tai nopeaa siirtymistä piristäviin ajatuksiin? Mitä jos kaikki mitä tarvitsen, on hiljaa pulppuavat kuumat kyyneleeni ja sinä, joka olet siinä ja katsot minua silloin. Kun katsot minua silloin, näet särkyneen sydämeni lähteen kaikessa syvyydessään ja puhtaudessaan, näet sen valtoimenaan pulppuavat kuumat, suolaiset purot ja lähteen kirkkaan pinnan, josta heijastuu kaikki, mitä sinun sillä hetkellä tarvitsee minusta tietää. Katsothan minua silloin.