Suut tukkoon, äiti askartelee!
Niin kauan kun mulla on ollut lapsia, mulla on ollut käytössä ”suut tukkoon, äiti askartelee”-aika. Ekan lapsen kanssa kyseistä tapahtumaa oli runsaasti, koska aikaa tuntui olevan paljon enemmän verrattuna nykyiseen elämän vaiheeseen. Sillon kerkes kaikkea. Mä jopa ompelin itse verhoja ja painoin niihin kuviotkin omilla pikku kätösilläni. Ompelin lapselleni myös itse paljon vaatteita.
Nyttemmin ”aika” on absurdi käsite meidän perheessä. Näin ollen ”suut tukkoon, äiti askartelee”- hetki on kasvanut arvoonsa mittaamattomaan. Mä tarviin sen ajan! Ja pidän siitä kynsin hampain kiinni. Ja jos en ole saanut sitä hetkeen, muu perhe kyllä näkee sen musta monen metrin päästä.
Mehän ei mieheni kanssa harrasteta mitään omia harrastuksia. Monilla perhetutuilla on omien lapsiensa baletin, ratsastuksen, lätkän, futiksen, kuorolaulun ja mitäniitäoli lisäksi vielä omat humpit, pumpit, stompit. Meillä ei.
Se ei vaan ole mahdollista. Tai siis varmasti olis, mutta halutaan tarjota lapsille ns.”normielämä” muuten, kun normisti meillä on vain jompikumpi vanhemmista kotona, toinen aina yössä, aamussa tai illassa töissä. Ei tulis enään mistään mitään jos aikuisetkin vielä kävis rutiinin omaisesti omissa harrastuksissaan. Sen aika tulee sitten joskus.
Joten kun tätä hullu-rumbaa tässä pyörittää, pitää hetki silloin tällöin aina hengähtää. Mun aikani voi olla vaikka vartti tai puoli tuntia pari kertaa viikossa. Pääasia että silloin mun ei tarvitse kuulla tai nähdä mitään mihinkään liittyvää. Sillon mä voin olla ihan omissa sfääreissäni. Näprätä. Närvätä. Mä voin tehdä käsitöitä. Mä voin maalata. Mä voin entisöidä huonekaluja, kapsuttaa kukkamaata, järjestellä jotain pientä höpönpöppö-nurkkausta, ihan mitä muuta vaan paitsi perhettä, miestä, lapsia ja ilman että kukaan puhuu. Ilman että kuuluu ”ääääiitiiiiiii…”!
Pari päivää sitten mieheni, joka osaa lukea mua nykyään kuin avointa kirjaa, tuli töistä ja otti torkut (toi torkku-juttu on muuten yks mitä en voinut yhdessä vaiheessa sietää, kerron siitä myöhemmin), niin hän näki jo toisesta huoneesta näkemättä mua, että rouva tarvii nyt sen hetkensä. Isommat oli kavereillaan, hän nappasi taaperon ja lähtivät ruoka-ostoksille. Mitä mä tein? Jaa että mitä mä tein? Havahduin tunnin päästä kun ovi kävi ja perhe tuli kotiin että olin kontaktoinut lapseni leikkiruuat ja purnukat ajatuksella parempi kestävyys ja säilyvyys!?!
Mikä on se sun juttus? Mitä teet ettei pää räjähdä arjen keskellä?
”All work and no play makes mother a dull girl.”
(Jack Nicholsonin kuvat elokuvasta the Shining)