Kun olin vielä raskaana kuulin useammalta tuttavalta, kuinka tylsää elämä äitiyslomalla oli. Vauvan kanssa kuulemma vain mökkihöperöityi ja töihin oli jo ikävä. No tässä on huolestuneille hyviä uutisia: minulle kävi aivan päinvastoin. Miten sitten onnistuin välttämään tylsistymisen? Ehkä ottamalla alusta lähtien sen asenteen, että äitiyslomalla teen kaiken sen mitä muuten en koskaan ehdi tai jaksa. Ensimmäinen tärkeä sääntö oli, että joka päivä poistun vauvan kanssa kotoa ainakin muutamaksi tunniksi. Tätä olenkin noudattunut lähes orjallisesti, jopa pahimpina koliikkiaikoina, jolloin pakkasin BC:n manducaan ja suuntasin vesikoiran kanssa parin tunnin metsälenkille. Olemme myös käyneet paljon mammatreffeillä, lastenvaatekirppareilla, taidenäyttelyissä sekä erilaisissa tapahtumissa ja harrastuksissa, mutta toisinaan tuo parin tunnin ulkoilu on saattanut olla vain ruokaostosreissu Prismaan, joka sekin kaikessa tavanomaisuudessaan ehkäisee tekokkaasti seinien kaatumista niskaan.

Ensimmäiset äitiyslomakuukauteni olivat kiireisiä, sillä koliikkivauvan ohella kirjoitin opinnäytetyötäni, joten aika ei tosiaan päässyt käymään pitkäksi. Todellinen mielenvirkistäjä on myös ollut päivätreenaaminen, johon minulla on ollut erinomainen mahdollisuus Circus Helsingillä. Ihan pienenä BC nukkui päikkäritkin äidin kiipeillessä köydessä tai kankaassa. Nykyään nukkuminen ei enää kiinnosta, mutta BC ryömii innoissaan permantomatoilla. 

Sirkusvauva

Tämän blogin aloittaminen oli myöskin yksi tavoite, jonka olin asettanut itselleni äitiysloman ajaksi. Entisessä elämässä luulin, että aika ei kaikkien työkiireiden ohella mitenkään riittäisi bloggailuun, nyt olen huomannut, että kummasti sitä vaan jaksaa blogata sillä kuuluisalla ”omalla ajalla,” jota nykyään on säkällä ehkä pari tuntia illassa. Ajatus töihinpaluusta ensi vuoden helmikuussa tuntuu vielä kaukaiselta, mutta nyt jo mietityttää miten sitä ehtii kaiken kun kotonakin pitäisi toisinaan siivota ja itsekin haluaisi edes välillä treenata. Noh, aika näyttänee. 

Se mitä voinen kutsua kotiäitiytymiseni huipentumaksi oli ehdottomasti buzzadoriksi ryhtyminen. Buzzadorit ovat henkilöitä, jotka testaavat erilaisia tuotteita ja suosittelevat niitä sitten sosiaalisessa mediassa sekä tavallisessa elämässä kasvokkain. Jostain ihmeellisestä syystä minua on aina oudolla tavalla kiehtonut tuotetestaaminen ja mystery shoppaaminen. Koska vauvan kanssa mystery shoppaaminen olisi astetta hankalampaa, päätin keväällä ryhtyä buzzadoriksi. 

Buzzadorina saat kampanjakutsuja, joihin voit osallistua jos haluat. Muutama viikko sitten osallistuin #vanishpyykki – kampanjaan ja pääsin testaamaan Vanish -tahranpoistotuotteita. Hyväksyttyäni Vanish – kampanjakutsun minulle lähetettiin lähi Ärrälle hyvinkin runsas tuotepaketti, jonka raahasin selkä vääränä kotiin. Ilokseni huomasin, että tahranpoistoaineita ei varmastikaan tarvitse ostaa seuraavaan pariin vuoteen 🙂 Ensimmäisenä tehtävänä oli tahratesti, jossa sotkin paketissa tulleen liinan mm. vauvan soseilla: luumulla ja porkkanalla, currylla, kahvilla ja punaviinillä. Sitten pesin sen Vanish- tuotteilla ohjeiden mukaan. 

Tehokkaimmaksi tahranpoistajaksi osoittautui Vanish Power Gel (kuvassa). Sillä lähtivät jopa sitkeät curry-tahrat. Vaikka en olekaan luonteeltani mikään kodinhengetär, innostuin tahranpoistamisesta niin paljon, että kaivoin kaapista jopa rakkaan pinkin Adidas – verkkapukuni, jossa oli jos jonkinlaista tahraa ja tummentumaa. Hieroin siihen kunnon kerroksen Vanish Power Gelia ja heitin koneeseen. Tulokset olivat lupaavaat, sillä pesun jälkeen tummentumat olivat kirkastuneet huomattavasti. Ikävä kyllä pyörästä tulleet öljytahrat eivät lähteneet Vanishillakään, jos joku tietää hyvän keinon öljytahrojen poistoon, kuuntelen mielelläni!

Vanish tahratesti