Vielä vuosi sitten olisin nauranut makeasti, jos joku olisi kertonut kuinka pahasti tulen sairastumaan lastenvaate- ja vaunukuumeeseen. Toki kerkesin jo raskausaikana hankkia BC.lle kaapit täyteen ihania pikkuruisia vaatteita, joista useimpia hän ehti käyttämään ehkä kerran tai pari. Mutta ehkä Mini Rodineja lukuunottamatta en kokenut vielä suorannaista pakkomiellettä mitään vaatemerkkiä kohtaan. Ostin suurimman osan vaatteista kirppareilta ja netin kauppapaikoilta, joten rahaakaan ei palanut älyttömiä määriä.
Oikeastaan vasta nyt BC:n ollessa puolen vuoden ikäinen, olen tullut äärettömän tarkaksi hänen vaatteistaan, erityisesti liikkuessamme kodin ulkopuolella. Tällä hetkellä lempivaatemerkkeihini kuuluu Mini Rodinin lisäksi Me&I, Nosh, Småfolk ja Gugguu, jotka ovat kaikki skandinavialaisia merkkejä, itseasiassa Nosh ja Gugguu ovat suomalaisia. Kaiken kukkuraksi huomenna minä, entinen bilehile ja maailmanmatkaaja, olen menossa ystäväni järjestämille Me&I -kutsuille, jossa esitellään syksyn uuden malliston vaatteita. Onko tämä kenties kotiäityiteni huipentuma?
Mini Rodinin sirkusmallistosta sorruin jo hamstraamaan syksyksi BC:lle seepralegginsit. Ne ovat kokoa 68/74, eli hieman on vielä kasvunvaraa. Ihanat, eikö vain? 🙂
Vaatehulluuden lisäksi minut on viimeaikoina vallannut alati kasvava vaunuhulluus. Tai oikeastaan pikemminkin ratashulluus, koska vaunuissa BC ei ole koskaan oikein viihtynyt. Pikkuvauvakuukaudet hän vietti koliikin takia enimmäkseen kantorepussa, joten vaunuille ei juurikaan ollut tarvetta. Käytettynä lenkkivaunuiksi ostamani Teutonia Spirit S3:t saivat pölyttyä rauhassa kellarissa. Nyt kesällä BC on istunut suurimmaksi osaksi tyytyväisenä matkarattaissa kun selkänojaa nostaa hieman ylöspäin, ja näkee kuinka hän silmin nähden nauttii kaupassa käynnistä ja ihmisten tarkkailusta.
Aikaisemmin kriteerini lapsenkuljetusvälineelle olivat jokseenkin alhaiset, mutta nyt kun rattaat ovat olleet jokapäiväisessä käytössä, on niiden käytettävyys (tai sen puute) noussut aivan uuteen valoon. Olin hankkinut meillä käytössä olevat Chicco Liteway matkarattaat lähinnä kauppakeskusreissuja varten. Ne mahtuvat hyvin golffin takakonttiin ja painavat vain 7kg. Selkänojan saa myös aivan vaakatasoon, joten niissä on hyvä ottaa päikkärit. Puutteita niissä on kuitenkin pitkä lista. Esimerkiksi BC joutuu istumaan kasvot menosuuntaan, mikä hankaloittaa vauvan viihdyttämistä, jos hän sattuu kiukkuiselle tuulelle. Rattaissa ei ole myöskään jousia, joten vähänkin epätasaisella alusta meno on aika täristystä. BC ei tunnu tästä maindaavan, mutta äidin mielestä jonkinlainen iskunvaimennus olisi kieltämättä pop.
Kävin tässä muutama viikko sitten Vauvatalo Johannassa testaamassa heidän valikoimaansa. Myyjä suositteli Britax B-Motion 3 rattaita, jotka olivatkin ihan ok:n oloiset. Isot ilmakumirenkaat ja kompakti koko kasaan taitettuna miellyttivät kieltämättä. Oleelliseksi puutteeksi nousi edelleen heittoaisan puute, eli lapsi joutuu istumaan kasvot menosuuntaan.
Tämän visiitin jälkeen olenkin kissojen ja koirien kanssa etsinyt unelmieni matkaratasta, jossa yhdistyy hyvä jousitus ja sujuva meno myös epätasaisella alustalla, kompakti koko kasaan taitettuna sekä heittoaisa. Silmää miellyttävä ulkonäkö on myöskin plussaa. Ja viimein luulenkin löytäneeni sen. Tämä ihanuus on nimeltään Bugaboo Bee+, joka ei vaunuholisteille varmastikaan kaipaa esittelyä. Huomenna miikkarikutsujen yhteydessä pääsen koeajamaan ystäväni yksilön, ja jos se vastaa odotuksia, saattaa olla, että meille rantautuu hyvinkin pian kyseinen ratas. Mutta siitä lisää myöhemmin. 🙂
Unelmieni ratas
