Eilen muistelin huvittuneena kuinka raskaana olessani himoitsin kaikkia silloin kiellettyjä ruoka-aineita, ja tein jo listaa niistä mitä söisin ensimmäisenä heti synnytyslaitoksella. Olin toki kuullut imetysdieteistä, mutta eihän minun vauvallani tulisi olemaan vatsavaivoja tai allergioita, ajattelin täydellisen tietämättömänä tulevasta. Noh, kyllä sitä syömisen iloa kestikin noin parin viikon verran, missä ajassa kerkesin ahmia ainakin puolen vuoden annoksen raakaa kalaa ja Aino-maitosuklaa jäätelöä. Koliikkihuutojen yltyessä oman ruokavalion rajoittaminen tuli kuitenkin nopeasti ajankohtaiseksi.  Ensimmäisenä jätin pois kaikki ilmavaivoja aiheuttavat ruoat: kaalit, pavut, sipulin ja ruisleivän. Seuraavaksi kuulin, että suklaa on usein pahaksi vauvan vatsalle ja niin lähti rakastamani suklaa. Kun näistä toimenpiteistä ei ollut mainittavaa apua, päätin jättää pois kaikki maitotuotteet. BC oli kyllä saanut korviketta ensimmäisten elinviikkojensa aikana kun oma maitoni ei riittänyt, ja jälkeenpäin olenkin useasti miettinyt kuinka paljon tuhoa tämä on aiheuttanut pienen vauvan ilmeisen kehittymättömässä suolistossa. 

Nyt kun BC on kymmenen viikon ikäinen, on oma diettini kiristynyt todelliseksi natsiruokavalioksi. Pois ovat jääneet edellä mainittujen kaalien, papujen, sipulin, suklaan ja maitotuotteiden lisäksi jääneet kaikki kotimaiset viljat, kananmuna, nauta ja kala. Välillä kyllä tuntuu, että mitä tahansa syönkin pienen maha oireilee. Olen yrittänyt neuvolankin kehoituksesta ottaa ruoka-aineita yksi kerrallaan takaisin ruokavaliooni, mutta yleensä viimeistään parin päivän huutojen jälkeen jätän ne taas suosiolla pois. Samoin kävi D-vitamiinien kanssa, niistä seuranneet vatsanväänteet olivat niin kamalaa katsottavaa, että BC saa odotella ainakin kolmen kuukauden ikään ennen D-vitamiinien aloittamista. Itse syön yli sata mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä, joten luulisi siitä jotain vauvallekin päätyvän.

Monet ovat kysyneet, että mitä sitten voin syödä. Tässä tyypillinen päivän menu:

Aamupala: kvinoaleipää, kasvisrasvalevitettä (maidotonta) ja kalkkunaleikettä, joskus maissimuroja mantelimaidolla.

Lounas: Nakkikeittoa luomunakeista

Välipala: Banaani, riisikakkuja ja kanaleikettä

Illallinen: Kanaa kookosmaidossa, kasviksia, riisiä

Iltapala: mustikkakeittoa ja riisikakkuja, joskus sorrun luomuperunalastuihin 🙂

Natsiruokavalion ehdottomasti paras puoli on se, että raskauskilot ovat karisseet nopeaan. Maidottomia, viljattomia ja kananmunattomia herkkuja kun on kovin vaikea löytää. Nyt vajaa kolme kuukautta synnytyksestä olen takaisin lähtöpainossani, olo on kevyt ja kaikki entiset vaatteet mahtuvat päälleni. Jotain hyvääkin tässä on siis. Ehdottomasti vaikeimman luopumispäätöksen tein tällä viikolla, kun päätin kokeilla muutaman päivän ajan luopua kahvista, pahimmasta addiktiostani. Näin parin päivän seurannalla en kyllä huomaa mitään eroa, ja kahvi saattaakin palata ruokavaliooni jo maanantaina. (Toivottavasti 🙂 )

Viime viikolla olimme ystäväporukalla Sandrossa brunssilla ja kieltämättä notkuvan juustopöydän näkeminen pikkaisen kirpaisi, mutta mitä sitä ei tekisi oman lapsensa hyvinvoinnin eteen.

Sandron juustobuffet

Toivon todella että kolmen kuukauden jälkeen BC:n vatsavaivat helpottavat ja natsidietti voi löysentyä ihan tavalliseksi terveelliseksi ruokavalioksi. Tämä ajatus ja tieto siitä, että vauva voi paremmin auttavat jaksamaan. 

Kyllähän tälläisen eteen tekee mitä vaan