Vielä täällä ollaan

 

Eksyin tuossa yhtenä päivä pitkästä aikaa lueskelemaan täysin unohtuneen blogini tekstejä. Sitä vaan huomasi unohtaneensa myös hetkiä, joista oli aiemmin täydellä tunteella kirjoittanut. Niin ne asiat vaan hälvenevät mielestä, jos ei niitä laita jotenkin ylös. Ja sitten sitä iloitsi siitä, että ne olivat jääneet tänne talteen. Jotenkin tuntui niitä lueskellessaan, että hyvänen aika, olenko minä tosiaan kirjoittanut tämän. Välillä tuntui, kuin olisi lukenut jonkun muun kirjoituksia! Hassua. Ehkä välillä onkin ihan hyvä unohtaa joitain juttuja, jotta voi yllättäen palata kurkistelemaan taas niitä ja päästä yllättämään itsensä 😀

Edellisestä postauksesta on ihan tuhottoman kauan. Siihen en nyt oikein osaa sanoa mitään. Elämä vaan on kuljettanut eteenpäin erilaisia asioita ja tunnetiloja tuoden. Into kirjoittamiseen ja kuvaamiseen on sitten kai jäänyt muiden asioiden alle. Jossain piilossa tuo kyseinen into kuitenkin on tallella, se on nyt vaan kai ollut lomalla. Jossain hetkessä sen aika tulee taas takaisin – toivottavasti yhtä vahvana kuin mitä se joskus aiemmin on ollut. Ehkä se jollain lailla alkaa jo tehdä paluuta, kerta tänne eksyin ja sain vielä liitettyä mukaan vain muutaman päivän takaisia kuvia.

On nyt kyllä hirmu rentouttavaa vain kirjoittaa ajatuksia tähän sitä mukaan kuin niitä tulee. Ajattelematta yhtään mitään ylimääräistä tai sitä, onko tässä mitään pointtia. Ei, tässä ei ole mitään pointtia, mikä sinänsä onkin niin ihanaa. Jonain hetkenä taas ehkä vuoden päästä saatan lukea tätä tekstiä ja ajatella hassuja ajatuksia siitä, että olenko minä kirjoittanut noin ja ompa siitä jo aikaa!

Kevät on ihan oikeasti alkanut tulla. Se tuntuu ihan mahdottoman ihanalle ajatukselle! Eletäänhän taas ihan täysillä, eiks vaan!