Eilen satoi vettä niin, että katto ropisi ja tänään on paistanut aurinko pilvettömältä taivaalta. Lumikola ja -lapio on viety varastoon – päätin, että talvi on nyt ohi. Lämpötila kipusi ihaniin lukemiin, mutta tuuli muistutteli meidän elävän vasta tiukasti kevättä. Ilma houkutteli vapaapäiväläiset pitkälle seikkailulle metsiin ja aukeille.

Kaveriksi otin pitkästä aikaa vanhan kameraystäväni, joka olikin seikkailulla ahkerassa käytössä. Kamera ei toden totta ole mikään uutukainen, mutta vallan mukavaa jälkeä silläkin aikaiseksi saa. Kuvien purkaminen koneelle tosin kestää pienen ikuisuuden, mutta se on pieni miinus tuon toverin suhteen. Hauska, miten sitä mokomaan rakkineeseen voi niin kiintyä. Jotenkin ajatus siitä, miten monet reissut tuo on mukana kulkenut, saa väistämättä hymyilemään.

Luonto on nyt muuten aikalailla parhaimmillaan ajatellen kulkemisen vaivattomuutta. Heinät on laossa ja puut lehdettömiä. Suosittelen lämpimästi vetämään saappaat jalkaan ja lähtemään seikkailulle. Kevät on valloittava vuodenaika, mutta menee pian ohi. Nautiskellaan siitä nyt 🙂