Pieni teko itseni hyväksi

Eilen löysin itseni valittamasta luokkatovereille aamulla siitä, miten inhottava tuulinen sää on. Iltapäivällä valitin samasta syystä. Tämän jälkeen tuumasin tovereille, että on se kumma kun ei milloinkaan osaa olla tyytyväinen, vaikkapa nyt siihen vallitsevaan säähän. Illalla sitten luin Pirkan 12/2013 -lehdestä pienen jutun, jossa kehotettiin käyttämään omia kykyjään ja vahvuuksiaan. Luin pätkän ääneen, koska se oli jotenkin mielestäni vallan hyvä ajatus.

”Kokeile olla loppuvuosi valittamatta mitään tai mistään ja olla tyytyväinen siihen, mitä sinulla jo on. Kirjaa ylös kolme vahvuuttasi, joista voit aiheellisesti olla ylpeä. Mieti, missä olet taitava, mitä osaat ja mitä hallitset. Käytä kykyjäsi ja elä vahvuuksillasi.”
– Onnellisuusprofessori Markku Ojanen

Jo tänään maailma on näyttänyt jotenkin erilaiselta. Ei haitannut aamulla, vaikka linja-autossa ei ollutkaan oikeita istumapaikkoja jäljellä, matkatavaroiden paikka penkkien välissä kelpasi oikein hyvin pyrstön alle. Seuraavaa linja-autoa ei tullut ollenkaan, odotin puoli tuntia ja varpaita paleli. Sekään ei oikeastaan keljuttanut, vaikka myöhästyin koulusta. Pitkin päivää olen kiinnittänyt huomiota pienen pieniin mukaviin seikkoihin, mitä missäkin on vastaan tullut. Ehkä tuo Ojasen ajatus jäi johonkin mielen sopukoihin kolkuttelemaan.

Äsken sitten luin Vilman kirjoituksen Pieni teko itsesi hyväksi -blogihaasteesta. Siinä tulin ajatelleeksi, että mitäpä jos ihan oikeasti ottaisin nämä haasteet vastaan yhteen lyötynä. Se, että olisi valittamatta, jättäisi välttämättä enemmän tilaa niille positiivisille ajatuksille, sitä kautta tulisi hyvälle tuulelle ja sillä tavalla se olisi pieni teko itseni hyväksi. Ei kuullosta pahalta 🙂

Tämä olkoon nyt minun pieni tekoni ainakin loppuvuoden – toivottavasti jää tavaksi!