All by myself

Sain kuin sainkin raahattua itseni (PepsiMaxin voimalla) ulos ja ihmisten ilmoille. Siniset farkut ja valkoinen paita valikoituivat päälle, koska yritin epätoivoisesti näyttää edes vähän freshiltä siitä huolimatta, että peilistä tuijotti aamulla joku kalpea mörkö (valvominen ja viini = ei hyvä). Kiertelin Kampin sisustuskauppoja, rakastuin astiakaappiin Pentikissä, söin mozzarellasämpylää ja namijogurttia Robert’s Coffeessa ystävän kanssa, kiersin vielä vähän kauppoja, tein ruokaostokset, ihastelin aurinkoa ja tulin kotiin, kun en keksinyt enää enempää tekosyitä keskeneräisen gradun ja tyhjän kodin välttelemiseen.  

Pidin viikon luovan paussin gradusta ja nyt sen pariin palaaminen lähinnä oksettaa. Päätin antaa itselleni vielä yhden vapaapäivän isosta G:stä. Sunnuntai on huono päivä aloittaa asioita, maanantaina sitten. 

Soitin muutaman pitkäksi venähtäneen ”ei mulla mitään asiaa ole, mutta jutellaaks” -puhelun, pesin pyykkiä, täytin tiskikoneen, imuroin, järjestelin tavaroita, söin pari hapankorppua ja löysin itseni  haahuilemasta ympäriinsä keittiön ja olohuoneen välillä hyräillen All by myselfiä. 

Melko itsenäinen nainen. Poikaystävä lähtee kolmeksi viikoksi reissuun ja Bridget Jonesin soundtrack pärähtää välittömästä soimaan pääkopassa. Mä yritän vakuutella itselleni, että tämä johtuu vaan sunnuntai-illan ja dagen efter-efektin yhteisvaikutuksesta. En mä oikeasti ole näin nössö. Enhän?