Testing, testing, yykaakoo, yykaakoo

Aina ei vaan jaksa. Eikä ehdi. Niinpä mä päätin marraskuussa hetken mielijohteesta, että blogi saa jäädä ainakin joksikin aikaa hyllylle. Ja niin se sitten jäi.

Blogitauko oli opettavainen. Opin ensinnäkin, että blogi on mulle hirmuisen rakas. Sitä on ollut monta kertaa kova ikävä, samoin kuin kaikkien ihanien lukijoiden kommentteja. Opin myöskin, että blogi, niin kuin moni muukin asia, on tottumuskysymys. Totuttuani kirjoittamattomuuteen tuntui, etten osaa enää palata kirjoittamaan.

Ja entäpä sitten ne kuvat? Ennen blogitaukoa olin tottunut raahaamaan kameraa joka paikkaan ja näpsimään kuvia kaikesta ja kaikista. Ystävätkin taisivat olla siihen tottuneita. Kamerattomuus tuntui itse asiassa vaihteeksi aika vapauttavalta. Toisaalta, kun kulkee kamera kainalossa, niin tulee huomanneeksi ja ikuistaneeksi monia sellaisia asioita, joita ei normaalisti huomaisi. Ja se on huippua, se.

Tänään päätin, että on tullut aika päättää blogittomuus. Lily tuntui hyvältä paikalta aloittaa uusi, stressittömämpi bloggaus, joten HERE IT GOES 😉

Kiireet eivät tosin ole vieläkään helpottaneet ja kamera on lähdössä kolmeksi viikoksi maailmalle, joten kirjoituksia todennäköisesti tipahtelee aika vaihtelevalla tahdilla.