Vielä on kesää jäljellä

Kahden päivän kuluttua koittaa elokuu, työt alkavat yhdeksän päivän kuluttua. Tämä kansankynttilä on viettänyt kesälomansa remontoiden taloa (asumme 80-luvun alun tiiliverhoillussa omakotitalossa, joten voit kuvitella, että hommaa on todellakin riittänyt!) sekä säntäillyt pitkin poikin Suomenmaata, Eurooppaa sekä Yhdysvaltoja osallistumassa erinäisiin koirakinkereihin. Useimmiten tuliaisina edellämainituista on ollut satiininauha tai pari, hyvällä tuurilla muovinen, kullanvärinen pölynkerääjä, jota jotkut kutsuvat pokaaliksi.

Kesän mittaan on tullut  paitsi uitua aamuin illoin, myös luettua ilahduttava määrä kirjallisuutta, etupäässä dekkareita sekä aloitettua työkaverin suosiollisella avustuksella uusi harrastus, geokätköily ja onhan niitä kätköjä ehtinyt löytyäkin aika kivasti.

Syy siihen, miksi aloitin blogin juuri nyt on niinkin syvällinen kuin se, että kekkasin blogille loistavan nimen hetki sitten. Valmiita postausideoita minulla on jo tikulla kymmeniä, ellei satoja, mutta mielestäni ”Oonan elämää” kuulostaa vähintäänkin typerältä nimeltä näppäimistöltäni kumpuavalle ilotulitukselle.

Nämä hehkeät postauksen kuvat nappailin tänä ehtoona puutarhastamme sekä koiralenkiltä metsästä ja pellonpientareelta. Koirat olivat sen verran likaisia, etten vaivautunut tuhlaamaan niihin ruutuja. 

Ai niin, yksi juttu vielä! Jos juuri sinulle sattuu tulemaan mieleen jokin asia, mistä haluaisit minun kirjoittavan, kommenttiboksi on käytössäsi! Otan ilomielin vastaan postausehdotuksia ja lupaan pyhästi pyrkiä toteuttamaan ne! 

 

 

Eipä siinä sitten kuulkaa muuta, palaillaan pian!

 

Oona